Sunnuntaina sää oli kuin morsian. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja linnut lauloi vaaleanvihreissä puissa. Mulla oli treenipäivä, mutta ei todellakaan napannut lähteä salille, joten houkuttelin mieheni valokuvaajaksi ja kävelimme Meilahden liikuntakeskuksen kentälle.

Kuntopiirissä on se hyvä, että suurimman osan liikkeistä pystyy tekemään myös muuallakin kuin vain salilla. Eli treenata voi missä vaan! Ja kesällä vedänkin jumppani mielummin ulkona. Hyvä treenipaikkoja on just urheilukentät, kuten toi Meilahden liikuntakeskuksen kenttä. Alusta on sellainen samanlainen pehmeä kumipohja, kuten juoksuradoillakin. Tolla kentällä taidetaan kuitenkin pelata enemmän pesäpalloa. Muita loistavia treenipaikkoja on koulujen pihat, hiekkakentät tai vaikka ihan vain syrjäinen hiekkatie. Jos siis ujostelee sitä, että ohikulkijat tuijottavat.

Suunnittelin päivän treeniksi seuraavan:

Jalat

• askelkyykky 20 kertaa
• kyykkykävely eteen 20 kertaa
• kyykkykävely taaksepäin 20 kertaa
• penkille nousu 15 kertaa

Vatsat

• hooveri 20 kertaa
• perusvatsat pienellä nostolla, jalat ylhäällä 20 kertaa
• jalkojen nosto maasta ylös ja alas 20 kertaa
• lankusta punnerusasentoon nousu 15 kertaa

Lankku 30 sekuntia ja kolme kierrosta koko settiä.

Täytyy sanoa, että joko mä olen jo saanut kehitystä aikaan, tai sitten mä lusmuilen ilman Lindan huutoja. Olin kyllä loppu kolmannen kierroksen jälkeen, mutta en niin loppu, että olisin itkenyt tai oksentanut. Päähän kyllä alkoi sattua ja huimasi niin paljon, että oli jäätävä hetkeksi istumaan. Muutamat askelkyykyt olisi kuitenkin varmaan jaksanut tehdä, mikäli ”joku olisi osoittanut mua aseella”, niinkuin Linda käskee aina kuvittelemaan. Viimeksi Lindan kanssa salilla puhuttiinkin tuosta psyykkisestä puolesta ja siitä, kuinka pitää samalla treenata myös korvien väliä.

Huomasin muuten senkin, että pysyin lankussa yli 30 sek. Joka kerta! Tämä johtui siitä, ettei mieheni sanonut mulle muuta kuin ”än yy tee nyt” ja laittoi sekkarin päälle. Olin joka kerta 33-35 sekuntia lankussa, koska mieheni ei huudellut mulle puoliaikoja tai viimeistä kymmentä sekuntia. Näin ollen mun korvien välistä löytyikin enemmän potkua pysyä asennossa, kun tiristin vaan raivolla tietämättä paljon on aikaa vielä jäljellä.

Aikaa tähän treeniin meni noin 20 minuutia. Kävelimme vielä reilun 4 kilsan lenkin siihen päälle, eli illalla oli taas iloinen ja onnellinen olo! Je! Hyvä mä! Hyvä meidän perhe!