Tiedättekö sen tunteen kun toinen jalka on jo puoliksi lentokoneen oven välissä, mutta toinen kotona. Pakko myöntää, että mulla tuo tunne on ollut jo vuodesta 2000 kun täytin 10-vuotta. Jatkuvaa matkaoppaiden selailua ja rukoilua vanhemmilta, josko pääsisin ulkomaille. Hermohan siinä jankkaamisessa menee pidemmän päälle itse kullakin. En odottanut hetkeäkään vaan varasin ensimmäisen ulkomaanmatkani heti 18-vuotta täytettyäni, ja matkalta kotiin tultuani olin jo suunnitellut seuraavan matkankin valmiiksi. Nykypäivänä saatan monien viikkojen ajan suunnitella päivittäin, useiden tuntien ajan matkoja, selailla ja vertailla lentoja ja hotelleja.

Eilen nukkumaan mennessäni laskeskelin kuinka monessa maassa olenkaan ennättänyt käydä. Pikaisesti laskettuna sain tulokseksi 24. Toki se olisi voinut olla enemmänkin, mutta kaikki ajallaan. Palasin (hammasta purren) huhtikuussa Aasian ja Australian kiertomatkaltani. 4 maata kuukauden aikana; Singapore, Malesia, Indonesia ja Australia. Sää oli mitä mainioin, lukuunottamassa Sydneyn +20 astetta. Tuon matkan aikana pohdin paljon sitä, haluanko asua tulevaisuudessa Suomessa, vai lähteä maailmalle katsomaan mitä sillä on annettavaa. Toisaalta eihän mua mikään Suomessa pidättele. Kun taas toisaalta onhan mulla täällä perhe, ystävät, työ ja kivoja juttuja tiedossa loppuvuodelle joista kuulette myöhemmin lisää 😉

”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”, vai onko se näin?

Muutama läheinen ystäväni on viimeaikoina pakannut laukkunsa ja lähtenyt unelmiensa perään ulkomaille. Pitäiskö munkin? Eihän sitä tiedä, ennen kuin pakkaa koko elämänsä matkalaukkuihin ja suuntaa kohti tuntematonta.

Miksi Suomi ei nappaa? – Kyse ei ole siitä, etteikö Suomi nappaisi vaan siitä, että jos en lähde maailmalle katsomaan mitä sillä on tarjottavaa, voi olla että menetän jonkin elämäni tilaisuuden. Ikinä ei voi tietää mitä eteen tulee. Suomi on erittäin hyvä maa, mitä tulee esim. terveydenhuoltoon ja koulutusmahdollisuuksiin. Meillä on täällä toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä ilmainen koulutus, juomakelpoista vettä tulee hanasta ja täällä ei ole sotaa.

Omalla kohdallani matkustaminen on ollut yksi stressin lievittäjä. Edes parin kolmen päivän loma ulkomaille, lentokoneella matkustettuna antaa kummasti lisäboostia muuten hektiseen arkeen. Suunnitellessani matkoja ajattelen matkakustannukset, niin että mielummin käytän rahani kokemuksiin ja elämyksiin, kuin materiaaliin joka ajanmyötä vanhenee ja menee käyttökelvottomaksi. Matkustaminen vaatii aina rahaa, joten töitäkin on tehtävä. Vuosien reissaamisen jälkeen olen tavannut niin paljon uusia ihania ihmisiä, että sitä ei pysty edes rahassa mittaamaan. Kuitenkin niiden tuttavuuksien hyvästely on aina särkenyt sydämen. Matkustaminen on niin silmiä avaavaa, siinä oppii niin itsestään kuin muista ihmisistä. En ikinä vaihtaisi niitä kaikkia muistoja turhaan krääsään. Matkailu avartaa, se avaa uusia ovia ja opettaa. Paras lääke kaikkeen ainakin omalla kohdallani on matkustaminen!

Huomenna suunnitelmissa on pakata matkalaukku, sillä pidennetty viikonloppuloma Berliinissä odottaa.

Alla linkki, johon on neljässä minuutissa kiteytetty kaikki oleellinen!

TRAVEL NOW

Besos,

Venla