Tämäkin mies löytyi Tinderistä. Eikä ihme, sillä minulla oli tuohon aikaan Tinder tiuhassa käytössä ja olin vasta päässyt sen maailmaan. Tämä on sellainen mies, josta äitini jaksaa aina muistuttaa jos kerron käyneeni treffeillä ja ettei treffikumppani ollut innostunut. Siihen hän sanoo ”Ei sentään ollut tällä kertaa nenäkarvasta kiinni?” Niin tosiaan, hänessä minua häiritsi aivan valtavasti yksi ylipitkä nenäkarva joka tuntui koko ajan katsovan minua silmiin enkä pystynyt oikein keskittymään miehen sanomisiin. Joka tapauksessa.. Hänellä oli kuvien perusteella kiva treenattu kroppa, ehkä jopa vähän liikaakin vaikkei mikään varsinainen kaappi ollutkaan. Mies vaikutti heti viesteissään hauskalta tyypiltä. Meidän huumorintajut kohtasivat kyllä ja ajattelin, että tulisimme kyllä toimeen vaikkei siitä mitään suurempaa kehkeytyisi. Muutaman päivän viestittelyn jälkeen saatiin sitten järkättyä treffit. Hän alkuun kyseli onko mulla ruoka-aine allergioita tai pelkäänkö korkeita paikkoja. Sen perusteella piti sitten miettiä, mitäköhän mies keksii pääni menoksi.. Tein kyllä selväksi, etten mihinkään benji-hyppyyn tai vastaavaan ole lähdössä. Elimme kuitenkin tuolloin kesää, joten ei voinut tietää mitä toinen tarkoittaa, kun hän kyselee korkeista paikoista.

Tapasimme miehen kanssa Helsingin kauppatorin laidalla, halasimme tervehdykseksi ja sitten hän sanoikin, että ”Laiva odottaa, eiköhän mennä.” Ihmettelin, että mikä ihmeen laiva? Ei kai tässä nyt päiväristeilylle oltu menossa.. Hän oli siis buukannut meille pöydän buffetteineen saaristoristeilyltä. Todella ihana idea treffeille ja kiva panostus ensimmäisille treffeille! Olin ajatellutkin, että haluaisin joskus kyseisellä risteilyllä käydä, mutta se oli edelleen To Do -listallani. Pöytään istuttuamme tarjoilija kantoi meille piccolo pullot skumppaa, ja sanoi ”Teillehän oli alkuun kuohuviiniä?”. Olin kyllä hyvin hämmentynyt, miten joku panostaa heti näin paljon, vaikkei ole nähnyt toisesta kuin pari hassua kuvaa. Olin otettu, mies kieltämättä teki minuun vaikutuksen. Juttu luisti ja buffetin tarjonta maistui oikein hyvin, mutta ei vain tuntunut sitä kipinää meidän välillä. Paperilla se mies kuulosti lähes täydelliseltä, mutta jos ei niin ei. Oli hyvässä kunnossa, huomaavainen, hauskaa ja fiksua seuraa ja hyvässä työssäkin. Toisekseen minua häiritsi koko ajan musta nenäkarva, mikä pilkisti toisesta sieraimesta.. Kuten jo mainitsin, en voinut

olla tuijottamatta sitä. Mietin välillä hänen puhuessaan, että jos meillä olisi toiset treffit, saattaisiko hän kovastikin loukkaantua jos ostaisin hänelle nenätrimmerin.. Ehkä hän olisi loukkaantunut. Eihän tuollaisesta asiasta voi sanoa toiselle. Varsinkaan silloin kun on vasta tavattu eikä toista tunne. Risteily oli kuitenkin ihana. Oli kaunis kesäpäivä ja Helsingin alueen saaristo oli kaunista katseltavaa. Päivä oli siis miellyttävä kokemus, vaikka itse mies ei sytyttänyt.

Kohteliaana hän vielä ehdotti, että heittäisi minut kotiin vaikka olisin kätevästi päässyt ominkin avuin. Otin tietenkin tarjouksen vastaan. Mies oli jättänyt auton lähelle kauppatoria parkkihalliin. Se oli niin härskin punainen ja erittäin matala pohjainen urheiluauto. Aloin heti tulla toisiin ajatuksiin kyydityksestä.. No, ei kukaan kuitenkaan näkisi minun istuvan autossa.. Vaikka sinne hävettikin istahtaa. Pääsin kivasti kotiin ja sanoimme heipat nopeasti. En enää halannut häntä ja jäin miettimään olisiko pitänyt. Tuskin hän loukkaantui..

Mies laitteli heti seuraavana päivänä viestiä. Ei hän siis ilmeisesti ollut loukkaantunut hätäisistä hyvästelyistä. Viestitimme myös myöhemminkin tapaamisen jälkeen, mutta ei hän kuitenkaan enää ehdottanut mitään uutta tapaamista. Oli varmaan aika selvää, etten syttynyt vaikka yritystä löytyikin.