Heippa kaikki <3

Ajattelin lähtee tänään kirjoittelemaan pitkästä aikaa siitä, miksi mä en oo kirjottanu blogin puolella mitään hetkeen.

Apua. Tuntuu hassulta edes alkaa nyt kirjoittamaan mitään, kun tuntuu etten saa mun ajatuksia lauseiksi, mut yritän silti.

Tässä parin 2kk sisällä on kerenny tapahtua paljon. Tässä se tulee. Nimittäin vuodatus. Are you ready? 

Kun mä päätin alkaa kirjottaan blogia ajattelin, että pidän blogin puolelta oikeastaan mun ”henkilökohtaiset” asiat poissa. Mutta miksi? Sillonhan mä oon rehellisempi ja aidoimmillaan kun koskaan kun kerron rehellisesti mun elämästä, enkä vaan hyvistä asioista. Niin monet blogit on vaan täynnä sitä kuinka elämä on ihanaa plaplapla. Elämä on ihanaa, kyllä. Ei kuitenkaan aina myöskään ruusuilla tanssimista. Henkilökohtaisesti mun parin kk sisään mahtuu mm. Ongelmia oman terveyden kanssa, perhe huolia, tunne-elämän surua ja siihen päälle vielä uus duuni, missä oli semi rankkaa hetken aikaa, treenitkään ei sen vuoksi oikein oo kulkenu, koska ei vaan yksinkertasesti oo ollu voimia treenaa täysiä, enkä edes ole pystyny. Ja oon ite vahvasti sitä mieltä, että jos pää ja kroppa ei tee yhteistyötä ei pidä treenata täysiä. Treenin pitää olla hauskaa ja siitä pitää nauttia. Siitä ei saa tulla pakokeino muusta elämästä ja jossain vaiheessa pakkopulla. Päätin myös aikalailla tehdä aika nopeen siirron elämässä. Kaiken stresssin keskellä olin jo keväällä miettiny haluavani muuttaa yksin pitkästä aikaa. Sain asunto tarjouksen. Aluksi ajattelin, että käyn huvikseen tsiigaan millanen asunto olis. Noh, kun näin asunnon olin varma ja vakuuttunu et haluun sen. Alle viikko, ja muutin. Asiat tapahtu tosi nopesti, joka tuotti myös tosi paljon ongelmia mun kämppisten ja ystävien kanssa, koska asiat tapahtu niin nopeasti ja kaikki muut ongelmat siihe päälle. Oikeastaan tuntu, että koko elämä kaatu kerralla niskaan.

Tottakai oon vielä sellanen tyyppi, kun stressaan kuormitan vaan itteäni lisää. Ehkä jopa testaan paljon mä kestän. Todella huono piire mussa, sanoisin.  Ja myöskin uus piirre mussa.  En oo koskaan ollu mikään stressaaja. Ne jotka tuntee mut, tasan tietää sen.

Noh, oon tosissaan ollu viimeisen kuukauden todella paha stressipallo,  ja välillä itkeny sekä nauranu samaan aikaan. Jännää miten hitto kokoajan tulee turpiin jollai tavalla. Elämä on koetellu mua, ja mun valinnat on ollu nopeita, ja ehkä myöskin jopa itsekkäitä.

Lähipäivinä oon miettiny todella paljon sitä, että mitä mä haluun elämältä ja tutkiskellu myös tosi paljon itteäni.

Oon äärimmäisen vahva, mut samalla herkkä persoona. Oon anteeksiantava, huumorintajunen, avarakatseinen ja lempeä mut oon myös todella ajattelematon, todella kärkäs suustani ja kivenkova julmuri. Mun pitäis oppia, että kaikki ihmiset ei oo samanlaisia ku mä, kaikki ei ymmärrä asioita samalla tavalla. Oon ehkä huono antamaan ite ne rakentavat palautteet. Silti mulle tärkeintä on toisen onni ja oon valmis joustamaan eri asioissa, ja tulemaan aina vastaan jollain tapaa. Ja tiedän että mulla on sydän aina paikallaan, ja jalat maassa. Vaikka oon sellanen oman laiffin Peter Pan. 😀

Pikku hiljaa elämä alkaa voittaa taas ja alan olla voimissani. Ja äärimmäisen onnellinen olen edelleen niistä ihmisistä jotka panostaa muhun, ymmärtää, antaa anteeks, ja rakastaa. En tiiä mitä tekisin, ilman mun ystäviä. Mun perhe ei ees kauheesti tiedä näistä asioista ( Moikka, äiti. Tiiän et luet tän, ei hätää. Kaikki hyvin 😀 ). En halua sinänsä koskaan kuormittaa mun asioilla muita, vaan kannan ite omat asiat. Ja mun perhe tietää onneks millanen mä oon ja sen että oli tilanne mikä tahansa meitsi pärjää. Sit jos tilanne menee pahaksi, pyydän apua.

Nyt mulla on uus ihana koti, terveys kunnossa, vakiduuni, parhaat läheiset, töissä on kivempaa, treenit alkaa luistaa, ja parin viikon päästä kesän ekoille festareille! Elämä voittaa aina loppujen lopuks kuitenki. Ne jotka pysyy sun vierellä silloinkin ku sä oot kivenkova julmuri, on elämän suurin onni.

Olipa rakkauden täytteinen ja rankka päivitys. Pelkkää lovee jengi.

Osottakaa niille ihmisille, kenestä välitätte, että välitätte. Auttakaa muita, antakaa ja pyytäkää. Pyytäkää anteeks ja antakaa anteeks. Olkaa avarakatseisia.

Pusuin,

Hullu love Sonja