Tässä se nyt on mun oma blogi, vau, niin upeeta! Ihan mahtavaa päästä kirjottamaan tälläseen joukkoon. Huhhuh, en usko tätä vieläkään todeksi…

Toi otsikko, se on motto, joka nykyään ohjailee mun elämää päivästä toiseen. Mun polku tänne Helsingin sykkeeseen ja tähän pisteeseen on ollut pitkä ja mutkikas. Joskus ihmettelen itsekin, mistä näitä upeita ja hienoja ihmisiä ja mahdollisuuksia on mun ympärille siunaantunut. Nyt mä avaan teille kuitenkin vähän mun tarinaa ja sitä miks mä oon just sellainen minä kun mä tänä päivänä oon, 25-vuotias naisenalku ja vielä aika raakile.

Mä uskon siihen, että kaikella on tarkoitus. Aina löytyy syy miksi me tehdään valinnat niin kuin tehdään. Meidän valinnat muokkaa meitä ihmisinä ja valinnoilla me voidaan vaikuttaa siihen, mihin suuntaan elämä meitä vie. Syntyperältäni mä oon paljasjalkainen Savolainen ja tarvittaessa ossoon kyllä viäntää ja kiäntää, mutta Stadin sykkeessä se on jäänyt vähemmälle. Yrittäjäperheessä varttuneena, mulla oli nuorena hirveä motivaatio tehdä töitä ja päästä omilleni, alottaa oma elämä aikaisin. Just niin kuin mun vanhemmatkin oli tehneet. 18-vuotiaana, 2009, muutin Jyväskylään töiden ja opiskelujen perässä. Jyväskylä oli sillon makee paikka ja ajattelin, etten mä ikinä muuta sieltä pois, enkä ainakaan Helsinkiin. Tein vuoden töitä ja keräsin rahaa, säästin opintoja varten ja vihdoin oli aika startata ne. Pääsin Jyväskylän yliopistoon lukemaan terveyskasvatusta ja tutustuin opintojen aikana upeisiin ihmisiin. Huomasin kuitenkin tosi pian, ettei ala ollut ollenkaan mua varten. Yksinäinen tutkijan työ ei olis sopinut mun ulospäinsuuntautuvalle luonteelle. Päätin, että haen muualle ja kuten jo aavistelinkin farmaseutin koulutus kutsui mua Kuopioon. En oikein tiedä miten olisin asiaan suhtautunut, halusin opiskella alaa, mutten jättää Jyväskylää. No ratkaisu oli kuitenkin tehtävä, muutin Kuopioon syksyllä 2011. Muutaman kuukauden jälkeen mulle oli kuitenkin täysin selvää, etten mä tule sinne jäämään. Stadi kutsui mua, vaikka olin aiemmin sen kieltänyt.

Mä puhkuin intoa, kun sain vahvistuksen siitä, että farmasian opiskelupaikka ja kesäduunit odotti mua Helsingissä kesällä 2012. Ajattelin, että vihdoin mä saan mun ensikosketuksen isoon maailmaan. Olihan se nyt ihan törkeen siistiä muuttaa Stadiin, sanoi tyttö, joka oli aiemmin pitänyt ajatusta aivan hulluna. Opiskeluvuodet vieri ja ala tuntui omalle. Mua ei haitannut vaikka jouduin Helsingin yliopistoon siirtyessä suorittamaan suurimman osan opinnoista uudelleen, motivaatiota piisas. Mua kiinnosti älyttömästi ihmisen anatomia ja fysiologia, elimistön toiminta ja kaikki se miten sitä pystyttiin lääkkeillä muuttamaan. Olin enemmän kun innoissani, tää on niin mun juttu. Helsingissä mä sain myös mun oikean ensikosketuksen fitnekseen ja tavoitteelliseen treenaamiseen. Olin aina käynyt salilla ja liikkunut paljon, salibandya, laskettelua, juoksua. You name it, kaikki oli käyty läpi. Joku kuitenkin ”erehtyi” vinkkaamaan mulle, että tässä fitneksessähän voi kilpailla ja mun kunnianhimo ja kilpailuvietti nosti päätään. Tietty mä kisaan, no doubt!

Bikini fitneksestä tuli mulle toinen elämä. Elin sitä henkeen ja vereen pari vuotta täysin 100%:sti omassa kuplassani, kävin vielä koppaamassa vauhtia ekoista bikini fitness kisoista täysin keskeneräisenä ja toisiin kisoihin valmistauduttaessa jouduin jättämään leikin kesken. Mun aineenvaihdunta oli sökönä, minimiin vedetyt safkat ja 18 treenikertaa viikossa sai mun painon nousemaan, what? Aika karua. Se oli piste, missä piti täysin uudelleen miettiä omaa suhtautumista lajiin, terveyteen ja siihen mitä olin tehnyt. Päätös oli kuitenkin melko helppo, en kisaa ennen kuin mun kroppa on taas kunnossa, vaati se sitten mitä hyvänsä.

Mä valmistuin farmaseutiksi keväällä 2015. Urasuuntautuneena ihmisenä opinnot ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan tällä hetkellä suoritan myynnin ammattitutkintoa ja opiskelen yhteisömanageriksi. Siinä työn ja koulun ohella pyöritän mun omaa startup-yritystä ja treenaan kovaa. Mun katse on suunnattuna syksyn 2016 kisalavoille, sillä lukuisten tutkimusten ja hoitojen jälkeen on ihan huikeen hienoa taas julistaa, et mun kroppa toimii. Oon siitä onnellisempi kun koskaan!

En kuitenkaan vieläkään tiedä, mikä musta isona tulee! Sen tiedän, ettei Helsinki oo enää liiaan iso paikka ja, jos mä täältä jonnekin muutan, niin todennäköisesti Suomen rajojen ulkopuolelle. Jossain vaiheessa ymmärsin, että mun vaan täytyy kuitenkin painaa kaasua, jotta mä voin saavuttaa mun unelmat. Mä en oo se perinteinen apteekintäti, enkä halua olla sitä tulevaisuudessakaan, mulla on enemmän annettavaa. Paljon ihmisiä on jäänyt välietapeille ja levähdyspaikoille, mut toisaalta aina on tarjoutunut uusia mahdollisuuksia ja elämään on tullut uusia hienoja kokemuksia. Arvostan niitä, sillä ne on rikastuttaneet mun elämää paljon ja tehneet musta aina asteen verran vahvemman.

Tän blogin kautta pääsette seuraamaan mun elämää, sen kaikkine mausteineen. Terveys ja hyvinvointi tulee varmasti olemaan pääteemoja, mutta haluan ehdottomasti ottaa laajemman perspektiivin. Rakastan matkustaa, tykkään kauneudesta ja estetiikasta, sisustaminen on mulle intohimo ja muoti kulkee siinä rinnalla. Aihealueista ei siis tule pulaa ja, jos teillä on ehdotuksia siitä mistä haluaisitte lukea, niin vinkatkaa 😉

Tervetuloa mukaan tälle matkalle ! 🙂

<3: PeppiJohanna