Hitto, kun joutuu nousee töihin. Onpa ärsyttävää, kun on vähän kämppä sotkussa. Mitä mä laitan päälle. En ehtiny tänään salille. Dieetti väsyttää. Kauhee, ku noi naapurit kuuntelee tota ärsyttävää musaa. 

Sitten on Piia (nimi muutettu), 16-vuotias nuori, jolla on syöpä. Piia tulee juttelemaan mulle snapchatissa ja jonkun aikaa juteltuamme Piia alkaa avoimesti, rehellisesti ja arvostettavan suoraan kertomaan todella aroista ja rankoista asioista. En tunne Piiaa ennestään, mutta hän on seurannut mua somessa jo pidemmän aikaa. Piialla on ollut rankka hoitojakso marraskuusta lähtien, joka on loppusuoralla. Ensi kuussa sen pitäisi vihdoin loppua.

Takana on kuitenkin pitkiä sairaalajaksoja, useampi leikkaus, tulehduksia, komplikaatioita, sytostaattihoitoja, sädehoitoja, unettomia öitä, kipua ja tuskaa. Tällä nuorella on tavalliset nuoren huolet, mutta hän ei saa elää tavallista nuoren elämää. Ei saa käydä koulua, eikä käydä kaupassa. Olla ylipäätään paikoissa, jossa on paljon ihmisiä. Hiukset on lähteneet ja keho on muuttunut, mikä on nuorelle naiselle rankka asia käsitellä. Sairaus vaikuttaa koko elämään ja tulee vaikuttamaan myös lopun elämää.

Piia pelkää, että joutuu elämään kuoleman pelon kanssa lopun elämää, jos syöpä vaikka uusiutuisi. Piia ei haluaisi enää kertaakaan joutua käymään samaa helvettiä läpi.

Kaiken tän ikävän jälkeen Piia heittää silti läppää mun kanssa mm. virtsakatetrista, lääkkeiden vetämisestä ja kannabiksen käytöstä syövän hoidossa. (Mainitaan tässä kohtaa, että Piia ei ole käyttänyt kannabista, tai lääkkeitä väärin hoidoissaan.) Piia ei haluaisi enää itkeä, koska syövän takia on itketty jo tarpeeksi. Piia vitsailee syövällä. Huumori on kantava voima. Sen pitää olla ronskia ja ikäville asioille pitää saada ja osata nauraa.

Ajoittain tulee romahduksia, kuten kelle tahansa, sillä aina ei ole pakko jaksaa, eikä olla voimakas. Negatiiviset asiat kuuluu elämään muutenkin. Joskus kyyneleet nousevat silmiin ja tulee vain tyhjä olo. Silti jos mietin 16-vuotiasta itseäni Piian tilalle, nousee ihan valtava kunnioitus. Kaikista meistä ei olisi astumaan hänen kenkiinsä. Hän uskaltaa olla rohkea, mutta uskaltaa myös kertoa heikoista hetkistä.

Juteltiin snäpissä työpäivän ohessa melkein koko päivä. Mulla oli työpäivän jälkeen valtavan voimaantunut olo. Oon otettu ja kiitollinen siitä, että joku näin nuori, upea, rohkea ja vahva ihminen halusi jakaa oman tarinansa mun kanssa. Tämmönen on tietyllä tapaa etuoikeus, jos joku uskaltaa uskoutua sulle asioista, oli se sitten anonyymisti nimimerkin takaa, tai ei.

Tästä viimeistään uskon, että somessa esillä olevilla on tietynlainen vastuu. Me ei voida tietää minkälaisessa elämäntilanteessa ihmiset on, jotka meitä seuraa. Mutta jos voin auttaa edes jotenkin, kuunnella, jutella, piristää päivää niin mä oon onnistunut jossain.

Meillä muilla on niin paljon opittavaa tältä ihmiseltä. Hän on upea, hän on vahva ja rohkea. Hän on käynyt läpi helvetin ja selviää. Hän hymyilee ja nauraa. Joten niin pitäisi tehdä meidän muidenkin. Unohtaa turhat murheet, olla rohkeita vaikeiden asioiden edessä ja rakastaa.

Nöyrin kiitos sinulle, kun jaoit mun kanssa tän kaiken ja annoit luvan jakaa tän eteenpäin. Opin sulta tänään enemmän elämästä, kun olen hetkeen oppinut. Vaikka en tunne sinua, arvostan sinua ihmisenä. En tiedä kuka olet, mutta olet kaunis, inspiroiva ja maailman siisteimmän huumorintajun omaava tyttö! Kiitos ja mitä vilpittömimmät tsempit ja halit etäältä tuleviin koitoksiin! Tolla asenteella sä selviit mistä vaan!

<3: Minttu