Heippa,

Huh, yli 2 kuukautta viimeisestä postauksesta.. En tiedä mihin kaikki aika on kadonnut. Nyt kun katsoo ulos, niin lumi on peittänyt maan ja talvi on virallisesti alkanut. Tuntuu siltä kun juuri olisi ollut syksy,  metsät oli kauniin ruskan värien peitossa ja talvesta ei ollut tietoakaan. Tämä pakkasten tulo yllätti kyllä taas aurinkoisen syksyn jälkeen. Onneksi mulla on back up plan kylmyydelle josta kerron teille piakkoin 😉

Olen kaivannut tätä blogin kirjottamista, ja olen monesti avannut koneen ja ruvennut kirjoittamaan, mutta pää on lyönyt vain tyhjää. Jotenkin on ollut vaikea ilmaista ajatuksiani ja tunteitani, en ole tiennyt mitä sanoa, ja tämän vuoksi en ole sanonut mitään. Luulen että tämä syksy on ollut mulle kasvun aikaa ja olen antanut itselleni tilaa miettiä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. En ole pakottanut itseäni mihinkään mihin ei sillä hetkellä ole ollut fiilistä, ja olen keskittynyt niihin hyvää oloa tuottaviin asioihin. En sano että en tästä nauttisi, rakastan sitä, mutta olen käyttänyt vähäiset energiani kaikkeen muuhun mikä on sillä hetkellä tuntunut tärkeämmältä.

Mitä kaikkea olen sitten puuhaillut näiden kahden kuukauden aikana? Alun perin minun piti lähteä reissuun joka olis ollut ehkä mun elämän  jännittävin, hyppy tuntemattomaan, mutta sitten elämä veikin mut ihan eri suuntaan. Se on hassua miten itse kuvittelet joskus asioiden menevän niin eri tavalla kun ne loppupeleissä menevätkään. Jollain suuremmalla voimalla oli näppinsä varmasti pelissä tässä, ja tulen myöhemmin toivottavasti huomaamaan mikä sen tarkotus oli. Yritän uskoa siihen, että kaikilla ihmisillä tai asioilla jotka tulevat sun elämään on tietynlainen tarkoitus ja opetus tulevaa varten. Sitä ei aina itse tiedä mikä se on, mutta myöhemmin sen oivaltaa. Näin on tapahtunut mun elämässä monta kertaa aiemminkin.

Näiden suunnitelmien mennessä uusiksi, päätin lähteä Bulgariaan moikkaamaan sukulaisia. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa läheisiä, on harmi kun heitä näkee niin harvoin monien tuhansien kilometrien välimatkan vuoksi. Ystäväni Rosi oli siellä Suomesta samaan aikaan, ja olimmekin koko reissun yhdessä. Aluksi olimme rannikolla kaupungissa nimeltä Nessebar, josta äitini on kotoisin ja tämän jälkeen menimme pääkaupunkiin Sofiaan loppureissuksi. En ole aiemmin tykännyt hirveästi Sofiasta, johtuen esimerkiksi siitä etten oikeen tunne sieltä ketään, ja en tiedä paikkoja mihin mennä. Mutta nyt Rosin seurassa opin rakastamaan paikkaa, hän on asunut siellä ja tietää paikat joihin kannattaa mennä. Mietinkin että teen postauksen siitä mihin kannattaa Bulgariassa suunnata, sen kuuluisan (hirveän) Sunny Beachin sijaan 😀

Reissun jälkeen olen treenannut, käynyt paljon kävelyillä, nähnyt ystäviä ja perhettä, ollut koiran kanssa, kääriytynyt vilttien alle lukemaan kirjoja tai katsomaan elokuvia, polttanut kynttilöitä ja juhlinut paljon kavereideni synttäreitä 😀 Viime viikolla vietettiin Halloweenia, siitäkin postausta piakkoin. Aloitimme Pinjan kanssa reggaeton tanssin Tanssikoulu Baila Bailassa. Se on aina viikon kohokohta kun pääsee heittäytymään reggae rytmiin ja uppoutuu hetkeksi Karibian lämpöön. Nyt Flunssa on vaivannut kohta pari viikkoa ja en ole päässyt kunnolla treenaamaan. Toivotaan että se tästä lähtis levolla pikkuhiljaa. Nyt kuitenkin ajattelin mennä testaamaan venyttelyä, joka tehdään hot-salissa, jos auttais edes hetkeksi tähän viluiluun.

Mukavaa viikonalkua kaikille<3

<3: Mimi