Niin.. otsikon sanoistahan se elämä koostuu.

Olen jo hautautunut peiton alle odottamaan uutta viikkoa, tämä viikko olikin vauhdikas ja jos jonkinlaista tunnetilaa täynnä.

En ajatellut, että kokisin enää häästressiä tai valinnan vaikeutta, mutta kyllä vain. Eli hääpäivä on nyt päätetty, sitä tosin en tule paljastamaan ennen kuin tiedän kutsujen olevan vastaanottajien käsissä.

Sen uskallan sanoa, että kesähäät nämä eivät ole.

Ei se, että jahtaan hääbändejä tai mietin kutsuja.. pohdin hunnun poisjättämistä (mitä olet muuten  mieltä?) tuo minulle huolta vaan yhden koirani elämän hiipuminen.

Minulla on tosiaan kolme koiraa, joista yksi asuu luonani. Kaksi muuta muuttivat keväällä ex-mieheni luokse. Nyt vanhin koirista on ollut huonona, tiedämme, että eutanasia tulee olemaan lähitulevaisuudessa. Huolta tuo se, että koska on oikea aika? Vaikeita päätöksiä aina, mutta helpompi silloin, kun tiedän miten hyvän elämän tälle pienelle rescue koiralle annoimme.

Ikäviä ja vaikeita asioita, mutta luopuminen on  osa elämää.

Tuli tarpeeseen perjantaina yönyli reissu tallinnaan sulhaseni sekä ystävä pariskunnan kanssa. Hyvää ruokaa ja kaunis kaupunki!

Kävimme telliskivessä syömässä La Tabla ravintolassa, josta sai esim. Kolumbialaista arepaa (kollaasin vasen alakulma) oli aivan mielettömän  hyvää.

Noh, valot pois ja uusin ajatuksin ja energioin uuteen viikkoon. 💙