Se olisi sitten taas uusi viikko edessä..
Viimeviikko oli ihan ok, mutta jotenkin epävarma olo ja pientä pelkoa..

Mistä noi pelot tulevat? Olen onnellisempi (tiedän, vahva sana) kuin aikoihin, mutta muutos jännittää vaikka olen varmempi kuin koskaan.

Onko se vain sitä, etten ole enää oman elämäni herra vaan valintani vaikuttavat myös toiseen.

Olen muutaman ystäväni kanssa puhunut ja monille se seuraava yhteenmuutto on ollut jännittävämpi kuin se ensimmäinen. En kuitenkaan malta odottaa, että saamme yhteiden arjen täysin aloitettua.

Eli onko se sitten kontrollinpuute mikä epävarmuuden tekee? Mitäänhän ei voi saada jos ei anna. En vain jotenkin koe olevani tarpeeksi – pitäisi muka olla taas paras kaikessa.. huoh!

Noh, tästä viikosta tulee varmasti parempi.

Sain viime torstaina vihdoin haettua bumblebeen! Ihanaa, nyt vain kelejä niin pääsee sillä vähän ajelemaan.

Olimme lauantaina upeuden kanssa rentoutumassa Haikon kartanossa, tulipa tarpeeseen.

Tässä loppukeväässä myös hänellä on oman projetkinsa vieminen päätökseen ja se on energiaa vaativaa, sekä tietysti että samalla tällainen pieni sekopää sekoilee omiaan ja sotkee lisäksi kaapit mahduttaessaan omia tavaroitaan sinne 🙂 .

Sunnuntai-iltana kävimme noin 15 km pyörälenkin, oli kivaa vaikka sää olikin sumuinen. Artikkelin kuva on otettu lenkkimme varrelta.

Tein vielä naposteltavaa, kun oli suunnitelmissa katsoa Inception elokuva, mutta enhän minä tainnut ensimmäisen 30 min jälkeä katsoa muuta, kuin unia.

Tällä viikolla jatkuu “armoton” treenaaminen, tarkoitus olisi jatkaa tuota juoksemista ja muuta oheistreeniä.
Lisäksi viikolla on kuvaukset sekä yksi edustustilaisuus.. Näistä kuvia ja tunnelmia seuraavassa postauksessa.

/L