Tämän kirjoituksen ajatus tuli julkaisemastani instagram kuvasta.

Olen tässä muutaman päivän ollut taas henkisessä vuoristoradassa ja kiukutellut. Laitoinkin kaverille vitsikkäästi, että kiukuttelu on naisten ihmisoikeus.

Ollut taas jostain tuntemattomasta syystä riittämättömyys ja epäilevä olo itseään kohtaan. Hassua.. viimeksi viime perjantaina sain käsiini ruusukimpun kesken kaapin hakureissun. Eli minun ei todellakaan pitäisi näin tuntea, mutta minkäs teet.

Toisaalta tulee nähtyä asioita, maailma ja itsensä ihan eri tavalla tällaisina päivinä. Oma olo on kaikesta huolimatta ollut seesteinen vaikka onkin kiukuttanut. Onko sitten syksy ja ensimmäiset sateet syynä vai mikä.

On ollut energiaa taas urheilla ja touhuta. Perjantaina uintia, sunnuntaina tennistä, maanantaina juoksulentti ja tiistaina tennistä. Keskiviikko olikin lepopäivä ja maailmanparannusta ystävän kanssa, tänään loppuviikkoa kohti uimalla.

Mutta edes urheilu ei ole auttanut tähän kiukkuun.. hölmöä. Mitä muita vaihtoehtoja olisi purkaa kiukkua? Onko sinulla niksiä?

/L

Artikkelikuva Caius Andreas Bruun

p.s seuraavassa artikkelissa ajattelin pureutua (mun olemattomaan) kauneudenhoitoon, meikkiin ja muuhun naiselliseen hömppään 😀