Heippa,

Kotiuduttiin tuossa muutama tunti sitten lasten kanssa. Oon suoraan sanottuna aivan poikki, tekisi mieli vaan mennä nukkumaan. Olin siis viikonloppuna matkamessuilla töissä, ja nuo messupäivät on ihan sairaan rankkoja! Tykkään tosi paljon tehdä messuja, mutta aina niiden jälkeen tuntuu siltä kun tarvisi pari päivää pelkkää lepoa. Eikä tietenkään helpota se,että tässä on nyt muutaman vkon dieetannut. Nyt oli vielä uusi asiakas, jolle messut kävin tekemässä, joten uusi tuote siis myös. On aina rankempaa mennä uuteen työhön, jossa sun pitää oppia myös kokoajan tuotteesta samalla kun edustat kyseistä brändiä. Oon kuitenkin Super tyytyväinen siihen, miten messut sujui. Ja parasta tietenkin se, että yhteistyö asiakkaan kanssa jatkuu vielä, koska olivat erittäin tyytyväisiä muhun ja siihen miten heitä edustin. Positiivista palautetta on aina todella kiva ja myös tärkeä kuulla. Se antaa niin paljon tässä työssä.

Mulla oli lapset torstaista alkaen mun vanhemmilla juurikin mun töiden vuoksi, ja koska mun äidillä sattui olemaan lomaa. Mun vanhempien luo ajaa sellaisen 3h, joten ei tule kovin useasti siellä käytyä, lapset ovat ehkä muutaman kerran vuodessa siellä hoidossa juurikin pitkän välimatkan takia ja myös sen takia, että mun äidillä ei kovin usein ole vkonloppua edes vapaana. Tukiverkosto on mulla siis todella huono täällä. Käytännössä ei asu yhtään sukulaista lähellä. Pienemmän lapsen hoidossa oon käyttänyt silloin tällöin yhtä samaa ja tuttua lastenhoitajaa. Se helpottaa jonkun verran.

 

 

 

Kuinka siis yhdistän työn, lapset, treenaamisen ja parisuhteen?

Ihan hemmetin vaikeaa tulee olemaan, pakko myöntää. Nyt tammikuu on ollut töiden suhteen hiljaisempaa, jonka vuoksi oon varmaan jaksanutkin ihan hyvin dieetata ja oon keskittynyt tosi paljon siis treenaamiseen. Oon ehkä treenannut jopa liikaa, yep, virhe! Vkonloppu on sentään tullut pysyttyä nyt poissa salilta. Mutta, asiaan taas. Eli, mun työt painottuu lähinnä iltoihin ja viikonloppuihin. Useimmiten työt alkaa siinä 11-12 välillä ja päättyy 17-19 välillä. Viikonloput menee sitten miten sattuu. Viikonloppuisin on eniten töitä ja vkolla taas vähemmän. Viime postauksessa kerroinkin, että mun miehellä on myös kaksi lasta ja hän asuu eri paikkakunnalla. Meille on viikonloput oikeastaan ne ajat, jolloin pystytään olemaan yhdessä parhaiten nykyään. Hyvin harvoin meillä on kahdenkeskistä aikaa, paitsi nyt tosiaan vkonloppuna oltiin mun luona ja kumpikin ilman lapsia, mutta mä olin pääosin töissä! Seuraavat vkonloput olen myös taas töissä, muistaakseni aika pitkällekin. Joulukuussa tuli tehtyä vähemmän keikkaa ja tammikuun alku kun on ollut hiljaisempi, niin on pakko oikeastaan seuraavat kaksi kuukautta tehdä niin paljon kun mahdollista, jotta pystyy elämään. Haluan myös saada rahaa säästöön, koska haluan pian lähteä lomalle.

Perhe on aina ykkönen ja pyrin antamaan sille myös kaiken. Joskus vaan tulee kausia, että on enemmän tehtävä töitä ja välillä taas vähemmän. Huomaan myös sen, että jos joskus haluaa aikaa vaan itselleen, niin siitä tulee jotenkin myös huono omatunto. Mä en rehellisesti sanottuna edes muista, että koska olisin viimeksi vaan levännyt. Siis vaikka ei ole töitä, niin oon hoitanut monenmoista asiaa, treenannut, hoitanut lapset ja siivonnut. Siis ihan perusjuttuja, mutta kun pyörittää 24/7 pääosin yksin tätä arkea ja kaikkea, niin kyllä alkaa välillä tuntumaan. Itseasiassa mun mieskin sanoi (piti siis puhuttelun) mulle just pari vkoa sitten siitä, että en koskaan lepää. Ja hän on siinä ihan oikeassa varmaan. Oonkohan jotenkin liian perfektionisti? Ylisuorittaja? -En tiedä. Mutta vaikka oon välillä todella väsynyt, niin silti nautin mun arjesta ja elämästä.

 

 

Treenaan pääosin aamuisin/aamupäivisin silloin kun ei ole töitä. Mutta myös vkonloppuisin olen käynyt treenaamassa esim.töiden jälkeen jos olen päässyt ajoissa töistä.

 

Mä en suoraan sanottuna tiedä, miten tuun jatkossa yhdistämään kaiken. Vkonloput olisi aikaa parisuhteelle, mutta olen tosiaan useimmiten ne töissä. Vkolla ei juurikaan nähdä. Töitä toivottavasti tulisi jatkossa nyt olemaan enemmän myös vkolla, jolloinka voisi pitää vkonloppuja vapaana.  Oon miettinyt, että kerran kuukaudessa olisi hyvä pitää täysin vapaa vkonloppu, mutta en käytännössä oikein tiedä miten sen hoitaisi. Jotenkin kuitenkin miettii, että sitä aikaa varmasti löytyy sitten taas myöhemmin jossain vaiheessa enemmän, että tämä on nyt vaan vaihe. Silti kuitenkin kun tuossa tottui siihen, että on joka vko pystynyt arkenakin näkemään, niin nyt se iso muutos sitten tulee ensi viikosta alkaen. Vähän jännittää, mutta eiköhän kaikki mene hyvin. Siihen ainakin tulee uskoa.

 

Pakko vielä kertoa meidän lauantaista!

Lauantaina tosiaan illalla pääsin töistä klo 18. Olli tuli hakemaan mut töistä ja mentiin siitä ravintolaan syömään. Ollaan viimeksi käyty ulkona syömässä ehkä… No, en edes muista! Mutta kuitenkin, istuin autoon ja minuutin jälkeen alkoi väsyttämään ihan hulluna. Messuilla oli tosi kiire lauantaina, ihmisiä oli niin paljon, että ei meinannut päästä liikkumaan. Olin siis väsynyt. Mun teki mieli vaan sanoa Ollille, että mennään suoraan kotiin. Jalkoja särki, päätä särki.. Olin ihan kypsä. Noh, mentiin kuitenkiin syömään kuten oli puhuttu. Mietin silti vaan jotenkin kotiinpääsyä ja sitä että saan heittää verkkarit jalkaan ja pääsen sohvalle makaan. Tottakai toinen huomasi kilometrin päähän sen mun v*tutuksen.. Ja sit kumpaakin ärsytti.. Onko tuttua? Ei oikeasti ole mitään ongelmaa, ja sitten kaikki onkin yhtäkkiä pelkkää ongelmaa. Pyysin kyllä syömässä ollessa jo anteeksi vissiin pari kertaa sitä, kuinka kiukkuinen olen. Mutta eihän se nyt tietenkään silti pois mennyt, se kiukku siis! Noh, saatiin vihdoin syötyä ja sanoin Ollille että käyn vielä vessassa. Jätin laukun ja puhelimen paikalleni ja kun tulin vessasta, niin herraa ei näy missään ja mun kamat oli siinä pöydässä. Meinasi muuten mennä hermot ihan siihen paikkaan. Mietin vaan, että ok on vissiin mennyt myös itse käymään vessassa ja että tosi kiva että on jättänyt mun kaamt siihen pöllittäväksi! Istuin paikalleni ja mietin hetken, että noniin, ei nyt niin iso juttu, malttia nyt, ettei tuu turhaa riitaa siitäkin.. Meni hetki ja mun puhelin soi.. No Ollihan se siellä soitti. ”Ettet ihmettele missä oon, niin tulin tänne ulos jo, kun näin et meidän autoa hinattiin tuossa” .. Mun sydän pomppas varmaan sillä hetkellä kurkkuun, kunnes Olli lisäs heti siihen, että ”Kaikki ihan ok, istun tässä autossa nyt, niin tulisitko” .. Menin sitten ulos ja tosiaan oltiin parkkeerattu auto jollekin sellaiselle paikalle, missä ei ilmeisesti olisi saanut olla, ja Olli oli nähnyt raflan ikkunasta, että bemaria siinä hinataan.  Oli onneksi ehtinyt pysäyttään sen hinurin ja sai auton takaisin. Olipahan ilta! Mutta ainakin kiukku loppui siihen, oli se sen verran huvittavaa ja koomista jo! Olisin halunnut nähdä tilanteen kyllä. Miten meni niinkun omasta mielestä toi ravintola-illallinen.. Hah! En halua edes ajatella miten olisin suhtautunut, jos autoa ei vaan olisi löytynyt enää paikalta ja tosiaan siinä mielentilassa muutenkin. No, onneksi kaikki meni loppujenlopuksi sitten hyvin. Tänään olinkin sitten tosiaan päivän töissä ja töiden jälkeen kävin hakemassa lapset.

Sellainen viikonloppu täällä siis.

 

Huomenna alkaakin sitten taas uusi viikko ja paljon on luvassa. Niistä myöhemmin.

Nyt alan rauhoittumaan myös itse.

 

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja energiaa uuteen alkavaan viikkoon!

 

<3: L