Nyt ei ole kyse mistään pahasta riippuvuudesta vaan päinvastoin, hyvästä sellaisesta.

Olen noin 4 vuotta käynyt aktiivisesti salilla ja viimeiset 2 vuotta panostanut vielä enemmän harjoitteluun, sekä miettinyt mitä syön ja milloin jotta voisin paremmin. Olen nyt siinä vaiheessa että terveellinen elämäntapa on minulle riippuvuus. On niitä päiviä, kun tarvitsee lepoa ja syö jotain muuta kun sitä terveellistä arkiruokaa, mutta se on ihan normaalia ja tekee ihan hyvää fyysisesti sekä psyykkisesti. Kohtuu kaikessa niin jaksaa ja voi paremmin.

Olen kyllä jo pidemmän aikaa huomannut että pää ja kroppa ei oikein toimi samalla tavalla jos en saa päivittäistä treeniä tehtyä, jotenkin se treeni herättää ja pystyy sen jälkeen keskittymään paremmin muihin asioihin.

Olin pääsiäisen töissä Tahkolla ja siellä tuli ensimmäistä kertaa vahvasti esiin että olen todella riippuvainen terveellisestä elämäntavasta. En päässyt kunnolla treenaamaan ja en tiennyt milloin seuraavan kerran saan kunnon ruokaa, silloin kun sitä sai, niin se oli hampurilaista tai pizzaa, ehkä jonkun proteiinipatukan siinä välissä sillä oli melko kiireinen aikataulu. Töistä pääsi sitten pilkun aikaa joten sai myös melko huonosti nukuttua, siihen päälle autoreissut sekä hotellin vaihtaminen pisti kropan ja pään melko väsyneeksi. Nyt kaksi päivää kotona ja olen saanut uni, treeni sekä ruokarytmin takaisin ja on todella paljon pirteämpi ja parempi olo. Voin melkein luvata että kun pari kuukautta syö, treenaa sekä nukkuu hyvin, ei pysty lopettamaan, koska siitä saa niin paljon paremman olon.

Aloitin eilen dieetin joten ruoka ja ruoka aika on erittäin tärkeässä roolissa, noin 9 viikko kisoihin ja rasvat pitäisi saada alas. Olen kyllä erittäin motivoitunut noudattamaan uutta ruokavaliota nyt kun ollaan loppumetreillä. Kisojen oli tarkoitus olla Suomessa mutta pari viikko sitten sain tietää että ne pidetään Italiassa. Vaikka olisi ollut hauskaa kisata Suomessa missä ystävät ja perhe olisi ollut kannustamassa, niin jotenkin se myös motivoi enemmän pärjätä, nyt kun kisat pidetään ulkomailla. En malta odottaa kesää ja kisoja, sen fiiliksen haluan kun astun lavalle että olen antanut kaikkeni, sitten vasta nähdään riittääkö se.

Tästä riippuvuudesta en halua päästä eroon!