Ihanaa maanantaita!

Mulla on ollut pieni taantumakausi päällä, johtuen kasaantuneesta stressistä ja ihon oikkuilu ei auttanut asiaa lainkaan – päinvastoin.
Tällä hetkellä mulla on kuin uudesti syntynyt olo. Sellainen, että olen taas oma itseni. Olen pitkään ollut henkisesti väsynyt, enkä siksi ole oikein innostunut asioista, kuten yleensä. Nyt olen vähän levännyt, ladannut akkuja. Olen myös keksinyt keinon parantaa ihoni jälleen parempaan kuntoon! Vaikka oikeilla jäljillä kokoajan olinkin, joku puuttuva palanen esti ihoani parantumasta.

Luonnollinen Roaccutan-kuuri! 0% riskejä, 100% terveyshyötyjä odottaa julkaisua, mutta haluan liittää sen mukaan pienen yllätyksen teille käytettäväksi, minkä saan vasta viikon kuluttua.
STAY TUNED!

Palataan vielä hetkeksi henkiseen väsymykseeni….

Alettuani yrittäjäksi, minulla oli heti ensimmäisen yrittäjävuoteni alkuun raskas ero, mikä vaati suhteellisen paljon järjestelyjä. Samalla syöpä vei rakkaan koirani, jota itkeskelen edelleen sillointällöin. Menetys oli valtava – ja on edelleen.
Paiskin töitä yrittäjänä, maksaen yksin keskustakämppäni vuokraa Helsingissä ja kaiken muun juoksevan kulun siinä sivussa – yksin. Jo silloin minulla oli fiilis, että tarvitsisin lomaa, sillä minulla oli siihenkin asti ollut monta rautaa tulessa kokoajan. Meidän piti mennä lomalle, mutta saapunut info lennon aikaistumisesta oli mennyt roskapostiin, ja saavuimme kentälle 3 tuntia lennon lähtettyä. Uuden reissun suunnittelu tyssäsi siihen, että lähdimme eri teille, eikä minulla sitten ensimmäisenä yrittäjävuotenani ollut varaa lähteä lomalle, kasvaneine kuluineni.
Seuraavana vuonna tilanne oli vähän vakaampi jo, mutta edelleenkään en uskaltanut irroittautua töistä ja ottaa lomakuluja juuri, kun pystyin hellittää taloudellisesta stressistäni. Varsinaisesti en siis stressannut, mutten halunnut antaa sille myöskään aihetta ylimääräisillä kuluilla.
Sitten aloitin treenaamaan kohti bikinifitness lavoja, joten en halunnut sotkea rutiinejani sen suhteen lomareissulla.
Juuri ennen ensimmäisiä kisojani koin kriisin uudessa parisuhteessani, mikä imi minusta kaikki ylimääräiset mehut, ja vähän enemmänkin. Silti puskin kisalavalle.
Kisojen jälkeen lomakuume oli suurempi kuin koskaan. Tunsin, että nyt ihan oikeasti tarvitsisi vähän happea. En kuitenkaan pystynyt siihen, sillä meillä oli asioita käsiteltävänä kotona. Asian työstäminen kisojen alla oli ihan liian rankkaa, joten siirsimme sen tietoisesti kisojen yli ja keskityin ainoastaan 100% tuleviin kisoihin ja yritin työntää asian pois mielestäni siksi aikaa.

Sitä kriisiä ei tarvitse enää sen empää käsitellä, sillä se on historiaa ja meillä menee paremmin kuin koskaan!
Työputki jatkui ja samalla alettiin puskea kohti uusia kisoja. Kovempaa kuin koskaan – tottakai, sillä tälläkertaa tavoitteet oli kansainvälisillä lavoilla.
En halua, että kukaan ymmärtää tätä väärin kisojen suhteen, sillä salitreeni oli minulle isoin intohimo ja antoi paljon iloa. Voisin ehkä jopa sanoa, että ilman tavoitteellista treenaamista olisin romahtanut täysin jossain kohtaa.
Kriisit onneksi siivottiin mielestä ja pystyin vähentämään työntekoa. Jäljelle jäi ainoastaan intohimoni, treenaaminen. Intohimo tekemiseen tuotti onneksi tulosta ja sijoitus ylitti omatkin odotukseni tänä keväänä!

Kevään kisojen jälkeen työnteko alkoi tuntua jo ihan liian raskaalta. Samalla kaikki muu alkoi tuntua työltä. Jopa se, että pitäisi jaksaa treffata kavereita. Parhaan ystäväni mukaan kuulostin siltä, että minulla on orastava burn out. Olin itseäni kuuntelemalla päätynyt siihen myös itse, että nyt tarvitsee vetää happea, ennenkuin koittaa aamu, etten enää nouse sängystä.
Lupasin itselleni huokaista hieman. Onneksi ihanteellinen tilanne tälle siunaantui, kun kumppanillani alkoi loistaa business-maailmassa. Oli hänen vuoronsa pitää meidät pystyssä taloudellisesti – ja henkisesti. Ilman häntä olisin varmasti vajonnut vielä alemmas.
Annoin itselleni luvan keskittyä pelkästään siihen, mikä tuo minulle hyvää fiilistä ja energiaa. Muodostin päiväni treenejen ympärille ja treenasin fiiliksen mukaan – kerran tai kaksi päivässä, nauttien jokaisesta treenistä täysillä. Luin kirjoja minua kiehtovista asioista, eli (ylläriii) ravitsemuksesta, suolistosta, suolistofloorasta jne…. Aluksi se oli vaikeaa. Tuntui syntiseltä istua sohvalle kirjan kanssa, mutta lopulta ymmärsin, että se oli ihan ok. Siksihän kirjat olin ostanut, että aion ne lukea. Sitäpaitsi sehän on opiskelua, eli sijoitus itseeni. Sen myötä pystyn myös laajemmin auttamaan muita, antamalla entistäkin rikkaampaa ravitsemusneuvontaa.
Nukuin päikkärit jos nukutti – ja välillä saatoinkin nukkua kokonaisen päivän. Jopa pari putkeen, ilman, että yöunet edes kärsi.
Pikkuhiljaa hyviä päiviä alkoi tulla enemmän ja enemmän.

Luulin olevani jo kuivilla vesillä väsymykseni kanssa, mutta sitten kumppanini esitti minulle jonkin kysymyksen liittyen työhön, ja sain välittömästi paniikkikohtauksen. Yllätyin reaktiota itsekin, ja kumppanini epäili, oliko minulla jotain, mitä en ollut hänelle kertonut, mitä hänen ehkä pitäisi tietää? Enhän muuten voisi saada tuollaista paniikkikohtausta yhdestä kysymyksestä.
Noh, niin luulisi. Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään syytä epäillä, kun sanoin, ettei mitään kerrottavaa ollut.

Päätettiin, että lepäilen vielä hetken ja kokeilen vähän kerrassaan  palata työelämään – jos siltä tuntuu.
Koitti päivä, kun olin luvannut mennä keikalle. Iho oli edelleen huonona, mikä varmaan osaltaan lisäsi ahdistustani töiden suhteen. Teenhän edustustöitä.
Sieltähän se tuli jälleen – paniikkikohtaus.
Paniikkikohtauksen myötä kumppanini oli jo sitä mieltä, etten mene tekemään keikkaa, mutta en ole mikään viimehetken peruja. Tiedän kyllä, että pystyn mihin tahansa, kun vain päätän. Ja minähän päätin. Aamuisen paniikkikohtauksen jälkeen keikka meni kuitenkin todella hyvin, olin oma itseni ja paukutin myyntitykkinä alusta loppuun.

Kuten jo alussa mainitsin, nyt minulla on aivan uudestisyntynyt olo! Kyseisestä keikasta on reilu viikko, ja olen alkanut bookkailla itselleni myös uusia keikkoja. Kuitenkin, ihan kisojen takia, aion pitää keikat suht minimissään, jotta saan keskityttyä olennaiseen – kehitykseeni kisalavoille. Myös somestani on varmaan havaittavissa, että Viivi is back! Tuntuu NIIIIIIN hyvältä olla taas oma itsensä ja tietää, että kaikki tässä elämässä on mahdollista, ja kaikki on juuri niin ihanaa kuin itse päättää olevan.

Olen jälleen innoissani elämästä ja nautin matkasta kohti tavoitteitani!
Nyt, kun rästiin jääneitä sähköposteja on lueskellut, on ohi mennyt monta hyvää keikkaa, esimerkiksi useiden tonnejen mainoskuvaus ulkomailla. Kuitenkaan, enhän sitä olisi ihoni kanssa voinut edes tehdä. Siksi se ei harmita minua lainkaan.
Uusia kuitenkin tulee menetettyjen tilalle, ja esimerkiksi eilen minut pyydettiin maailmanlaajuisen urheiluliiton uuden premium vaatemalliston malliksi.

Elämä jatkuu entiseen malliin! Tai itseasiassa, paremmin kuin koskaan!

Sitten! Mitä tulossa?

Olette pyydelleet My Day-videoita, joten lupaan alkaa kuvailemaan niitä teille. Ensimmäinen video tulee olemaan PCOS-aiheesta, kuten lupasin. Varmaan toinen osa siihen liittyen vinkeistäni aknen hoitoon.
My day videoita pyrin tiputtelemaan tasaisesti.

Minulla on myös muutamia muita ideoita takataskussa, mitä ehkä haluatte nähdä ☀

Ihanaa viikkoa! Muistakaa levätä ❤