Ajattelin kirjoittaa hieman enemmän aiheesta, itsensä hyväksymisestä sellaisena kun on.

Oletko tyytyväinen itseesi juuri nyt? Tässä hetkessä, sellaisena kun olet? Rakastatko itseäsi?

Mieti hetken sitä. Jos tunnet jatkuvasti ettet riitä ole tarpeeksi hyvä, harkitse mistä se johtuu.

Oletko parisuhteessa, kaveriporukassa tai työpiirissä missä on tilanteita joissa tuntuu  että sinua ei hyväksytä, tunnet itsesi tarpeettomaksi? Et voi olla oma itsesi? Ehkä yrität aina vain antaa hyvää ja annat kaikkesi, mutta se ei koskaan riitä?

Mieti pitääkö tämä paikkaansa, vai onko tämä vain sinun oma mielipiteesi? Jos se pitää oikeasti paikkaansa ja  sinua ei hyväksytä ja rakasteta sellaisena kun olet ja ihmiset jatkuvasti löytävät vain sinusta vikoja, olisiko ehkä  aika muuttaa ympäristöä?

Elämä ei ole sen  arvoista, että  tuhlaat  elämäsi tällaisten ihmisten kanssa, voi käydä niin,että  lopulta sinä alat myös itse uskoa heihin ja löydät virheitä itsestäsi, alat kuvittelemaan että kai  se sitten pitää paikkaansa ja olet huonompi kun kaikki muut. Alat syyttää itseäsi kaikesta.Ja kun alat nähdä itseäsi huonompana ja vähempi  arvoisena ihmisenä,  niin se vain kasvaa ja kasvaa suuremmaksi ja  pahemmaksi ja siitä, voin rehellisesti sanoa että on vaikeata päästä eroon.

Kun tiedät olevasi riittävä, kukaan ei voi kieltää sitä. Sinun ei tarvitse muuttaa tai lisätä mitään, riität sellaisena kun olet.
Mitä minä olen oppinut itsestäni on se, että kaikki alkaa sisältä päin. Kaikki alkaa siitä, miten sinä itse koet itsesi. Jos olet tyytyväinen itseesi ja hyväksyt itsesi sellaisena kun olet, et myöskään välitä muiden mielipiteistä. Mitä väliä, vaikka he eivät pidä sinusta.Tiedät, että olet tarpeeksi hyvä juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse todistaa mitään.Muista, jos et ole tyytyväinen itseesi ja näet itseäsi huonompana kuin muut , niin se kuvastaa sen,mitä myös toiset näkevät sinusta.Silloin kun tajusin tämän, elämäni muuttui täysin, miksi pitää kiinni niin sanotuista ystävistä, jos joka tapaamisesta jää tosi huono mieli, eikö silloin ole parempi olla vaikka yksin, miksi olla ihmisten kanssa jos heillä on päämääränä saada toisen tuntemaan että on aivan nolla jne. Se on suuri päätös jättää nämä ihmiset, koska meidän ihmisten on vaikeaa olla ilman ystäviä, mutta monta kertaa kannatta miettiä onko se sen arvoista. Maailma on avoinna ja meille kaikille löytyy ystäviä jotka hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet.

Kasvaessani olen tuntenut usein  riittämättömuutta ja että olen vähempi arvoinen. Etsisin aina vahvistusta muilta. Vaikka olen saanut sadottain kohteliaisuuksia ja positiivista palautetta, en tuntenut että olisin ollut tarpeeksi hyvä kuin muut. En tiedä, mistä tämä ajatus edes on syntynyt, mutta henkilö, joka tuntee itsensä huonoksi lähes kaikkessa, tulee aina tekemään sitä jos ei hän itse muuta ja ymmärrä asiaa. Ei auta vaikka sanoisi mitä vain, se on vain henkilö itse, joka voi muuttaa ajattelutapaansa.

Jälkeenpäin olen ajatellut että en ollut perfektionisti koska minulla oli huonoja arvosanoja koulussa, kaikki oli hyvin, mutta en ymmärtänyt että minulla oli lukihäiriö vaikka vanhempani yrittivät sitä opettajille kertoa, saimme vastaan vain että ei Amandalla ole mitään lukihäiriötä, hän on hyvä koulussa lukee ja kirjoittaa hyvin? Jälkeenpäin aloittaessani lukion vanhempani veivät minut yksityiselle tekemään testin ja minulla oli erittäin vaikea lukihäiriö. Se kaikki sai minut hyvin epävarmaksi ja kriittiseksi itsestäni. Joten yritin olla ystävällinen ja kohtelias jotta opettajat pitäisivät minusta. Tein niin kuin sanottiin kotona. Vihasin väittelyä, olen aina syyttänyt itseäni kaikesta. En koskaan halunnut kenenkään olevan vihainen, halusin ostaa lahjoja ja järjestää yllätyksiä jotta kaikilla olisi hyvä olla. Halusin tehdä niin jotta vahvistaisin tunnetta että olen hyvä. Vahvistus, joka puuttui en tiedä miksi.

Perheeni on aina rakastanut minua sellaisena kuin olen, päinvastoin kotona korostettiin sitä kuinka on hienoa olla oma erilainen itse, mutta miksi uskoin jotain muuta? Ehkäpä se ei olekaan hyvä että opetetaan olemaan erilainen, ehkä pitäisi opettaa kaikkien oltava samanlainen, samannäköinen, ajatella niinkuin kaikki muut jne. olla niinkuin Pohjois-Koreassa, onkohan heillä näitä ongelmia, ehkä ei koska kaikki ovat samanlaisia.  No tämä loppu oli vitsi. Mutta minun ongelmani oli se että en ymmärtänyt kuinka ihana ihminen olin, en rakastanut itseäni.

Tämän ymmärsin vasta myöhemmin.

Tänään tiedän, että mikään tavoite, titteli, saavutus, voitto, ei kukaan muu henkilö voi muuttaa minua.

Itsetuntoni ja omanarvontuntoni on rakennettu niin vahvaksi, että nämä asiat eivät merkitse minulle mitään, koska se ei kerta kaikkiaan muuta mitään.

Mikään suhde tai ura elämässäni ei määritä ketä olen, se ei vaikuta siihen lainkaan, olen silti sama henkilö ja yhtä arvokas kun ennenkin.
Olen tarpeeksi hyvä juuri sellaisena kun olen.

Voit uskoa että tulet onnelliseksi, suosituksi voit kuvitella
että rakastat itseäsi enemmän ja olisit todella ylpeä itsestäsi jos saavuttaisit tavoitteesi. Että olisit jotenkin parempi ihminen. Mikä on suurin unelmasi ja tavoitteesi juuri nyt? Mieti, muuttaako se jotain jos saavuttaisit sen? Olisitko silloin tyytyväinen itseesi? Olisivatko muut ihmiset enemmän tyytyväisiä sinuun silloin? Jos näin on, ei todellakaan kannata liikkua sellaisten ihmisten kanssa, koska ihmiset jotka ovat siinä sinua varten ja oikeasti rakastavat sinua, ovat he jotka ei välitä näistä asioista, he rakastavat sinua aina, mitä vain tapahtuisi. He rakastavat sinua sellaisena kun olet. Juuri nyt. Samoin sinun pitää tehdä. Koska mikään määränpää ei voi vaikuttaa siihen vaikka uskot niin, löydät uusia virheitä ja uusia tavoitteita, laitat vaan tavoitteet korkeammalle etkä tule olemaan tyytyväinen koskaan.

Voit luulla että rahan tai ystävien määrä, asiat, suosio tai kehuminen tekevät sinut tyytyväisemmäksi tai paremmaksi, se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Varmaan tunnet itsesi tyytyväiseksi hetken, mutta tämä kierre jatkuu.

Kysymyksiä mitä voi harkita ennen kun luo suuria haasteita itselleen:

Etsitkö jatkuvasti vahvistusta? Suhteesta tai avioliitosta ? Onko sinulla vaikeaa olla yksin? Uusien tavoitteiden, kilpailujen kautta?

Mitä voitto tarkoittaisi sinulle? Mistä syystä olet luonut tavoitteesi? Luuletko että olisit tyytyväisempi itseesi ?
Vahvistus alkaa sinusta itsestäsi ei juoksemalla kaiken perässä mikä kiiltää.
Kysy itseltäsi, tuntuiko paremmalta silloin, kun saavutit jotain näistä asioista? Tai kun sait ostettua jotain joka oli uusinta uutta ja
monella sitä ei vielä ollut ? Ehkä hetken aikaa tunsit tyytyväisyyttä,mutta alat haluamaan vain enemmän ja enemmän ja se kierre jatkuu.

Jatkat etsimistä uusia ja suurempia tavoitteita, hienompia asioita, Siirryt suhteesta suhteeseen jotta joku rakastaisi sinua vielä enemmän, ja luot uusia asioita mitä voisit kontroloida ja tehdä paremmin. Säästä rahaa, säästää ympäristöä, syödä terveellisemmin,tehdä töitä kovemmin, työtä työnteon jälkeen.
Jos rakastat itseäsi, nautit ympäristöstäsi , ihmisistä, kaikista jotka ovat sinua lähellä. Teet itsesi onnellisiksi vahvistamalla itseäsi ja samalla elämääsi. Kaikki muu on vain plussaa joka seuraa siitä.

Ajattele, miltä tuntuisi, jos kaikki, mitä sinulla olisi, katoaisi?
Kaikki ystäväsi, perheesi, rahat, talosi, vaatteet ja kaikki omaisuutesi.
Sinulla olisi vain itsesi. Vain sinä, sielusi ja kehosi. Olet edelleen yhtä arvokas kuin ennen. Olet edelleen sama henkilö. Olet yhtä arvokas kuin kukaan muu.

Kaikki tulee sisältä. Vahvistus. Vahvista itseäsi, ja ajattele että olet hyvä, täällä ja nyt. Ei väliä mitä joku muu sanoo. Oma mielipide määrittelee kaiken.

Se kaikki johtuu aivojen palkitsemisjärjestelmästä, ja se voi riippua
vahvuudesta. Riippuvuus on riippuvuus, eikä se lopu, ennen kuin lopetat väärät signaalit. Aivot kuvittelevat , että tarvitset näitä palkintoja parempaan, onnellisempaan elämään, totuus on, että luot vain suuremman tarpeen asian ratkaisemiseen. Ihmiset täyttävät äänensä erilaisilla substantiiveilla ehkä riittämättömyydestä. Kun palkkiojärjestelmät stimuloidaan, dopamiini ja endorfiinit vapautetaan antamaan meille tunteen
hyvinvointia ja onnea.

Se, että jotkut ihmiset tulevat riippuvaisiksi , on  osittain siksi, että muinaiset palkitsemisjärjestelmät aivoissa aktivoidaan ”väärillä” asioilla.
Mikä sai meidät selviytymään pahimmassa tapauksessa, voi olla tappava
tänään. 

 

Jag tänkte på att skriva lite mer kring ämnet, gällande att acceptera sig själv som man är.

Är du nöjd med dig själv just nu? Som du är just nu? Älskar du dig själv?

Tänk på det en stund. Om du alltid känner att du inte är tillräcklig, överväg vad det beror på.

Är du i ett förhållande, en grupp vänner eller på en arbetsplats där du känner att du inte accepteras?Känner du dig onödig, otillräcklig? Du kan inte vara dig själv? Kanske försöker du alltid göra ditt bästa och ge allt du kan, men det verkar aldrig räcka? 

Fundera om denna känsla och tanke verkligen stämmer, eller är det bara du som inbillar dig själv det? Om det i verkligheten är så att du inte accepteras och älskar som du är, personer hittar alltid fel i dig kanske det är dags att byta miljö? Livet är inte värt att spendera på platser där du inte accepteras därav du börjar själv snart göra detsamma. Vad jag själv lärt mig är att allt ändå kommer inifrån.

Allt börjar från hur du ser dig själv. Är du nöjd med dig själv och accepterar dig som du är, bryr du dig inte om andras åsikter. Det spelar ingen roll fast de inte gillar dig. Du vet att du är tillräckligt bra och lika mycket värd som alla andra. Du behöver ingen bekräftelse till det.

Jag själv har under hela min uppväxt kännt mig otillräckligt och mindre värd. Jag sökte alltid bekräftelse från andra. Hur mycket komplimanger och positiv kritik jag än fick emot hjälpte det inte, jag var ändå inte tillräckligt bra som alla andra ENLIGT MIG SJÄLV. Jag vet inte varifrån denna tanke ens uppstod men en person som känner sig dålig i precis allt, kommer också fortsätta göra det vad man än säger, det är bara personen själv som kan ändra på tankesättet. Jag sökte bekräftelse efter bekräftelse, mål efter mål.. Jag trodde väl att jag inte var en perfektionist, på grund av mina dåliga betyg i skolan men allt berodde väl på att jag inte förstod något, mina läs och skrivsvårigheter som kom fram först senare.. men det hela gjorde mig väl ännu mera osäker och kritisk mot mig själv. Så jag försökte genom att vara vänlig och artig, få lärarna att gilla mig. Jag gjorde som det sades hemma. Jag hatade gräl, jag skyllde alltid på mig själv. Mitt fel var allt, jag ville aldrig att någon skulle vara arg, jag ville köpa gåvor och ordna överraskningar precis hela tiden om jag fick välja. Jag ville göra allt för att man skulle gilla mig mera, därav sökte jag bekräftelse. Bekräftelsen som saknades inuti mig. Klart min familj alltid älskade mig som jag är, hur kunde jag ens tro något annat? Allt berodde på, att jag inte älskade mig själv.
Detta förstod jag först senare såklart. Idag vet jag att inget mål, ingen titel, ingen placering i någon tävling eller något arbete, lön eller annan människa kan förändra hur jag känner mig själv. Mitt självvärde och respekt har byggts upp så starkt att det kvittar, det förändrar ingenting. Inget förhållande och ingen karriär kommer påverka, jag är vem jag är, jag är tillräcklig såhär. Jag är precis samma person.

Du kan tro att mängden på pengar, vänner, saker, popularitet eller beröm får dig att känna dig bättre, det stämmer inte.

Tänk efter, söker du bekräftelse genom något? Genom förhållande eller äktenskap? Har du svårt att vara ensam? Genom nya mål, grenar, tävlingar?

Vad skulle en vinst betyda för dig? Vad är orsaken till att du skapat detta mål? Är det tron om att du skulle vara mera nöjd med dig själv då? Då är det fel sätt att söka bekräftelse ifrån. Upprepar, bekräftelsen startar från dig själv.

Fråga dig själv, har du någonsin känt dig bättre då du nått något av dessa sakerna? Kände du dig bättre då du köpte den nyaste och kanske dyraste känningen precis alla ville ha? Kanske för en stund, men cirkeln kommer bara att fortsätta. Du kommer forsätta söka och köpa sak efter sak. Gå till förhållande efter förhållande, för att någon ska älska dig..  Du kommer lägga större mål, nya saker att kontrollera eller göra bättre. Spara på pengar, spara på miljön, äta hälsosammare, träna hårdare, få befodran efter befodran på arbetet, gå ner i vikt, kanske om du skulle vara smalare skulle människor gilla dig mera? Kanske om du fick kurvor eller gjorde skönhetsoperation skulle andra tycka du var vackrare? För om du vore vackrare vore du mera gillad kanske? Stämmer detta?

ALLT KOMMER INIFRÅN. DU KOMMER ALDRIG BLI NÖJD MED DIG SJÄLV OM DU INTE ÄR DET JUST NU. I DENNA SITUATION. DEN DU ÄR.

Om du älskar dig själv kommer du också anpassa dig till de saker du har, den miljön du är på, de personerna du lever med och det arbetet du har. Du gör dig själv lycklig genom att bekräfta dig själv, ditt liv, din situation. Allt annat är bara plus och bra, klart du blir glad att få något nytt, men det förändrar inte värdet och respekten för dig själv samt livet.
Fundera hur det skulle kännas om allt du hade, skulle försvinna? Alla dina vänner, din familj, dina pengar, ditt hus, dina kläder och all din ägendom. Du har bara dig själv. Bara du, din själ och din kropp. Du är ändå lika mycket värd som tidigare. Du är ändå samma person. Du är lika värdefull som någon annan. Allt kommer inifrån.

Bekräftelse. Bekräfta dig själv, att du är bra här och nu. Det kvittar vad någon annan säger, tycker och tänker. Din egen åsikt bestämmer allt.
Det hela pågår i vår hjärnas belöningssystem och man kan därav bli beroende av bekräftelse. Ett beroende är ett beroende och du blir inte av med det förrän du slutar följa de falska signalerna. Hjärnan inbillar sig att du behöver dessa belöningar för att må bättre, bli lyckligare, sanningen är att du bara skapar ett större behov av saken du börjar därav missbruka. Människor fyller sina tomrom med olika substantiv för kanske en känsla av otillräcklighet. När belöningssystemen stimuleras frisätts bland annat dopamin och endorfiner som ger oss en känsla av välbehag och lycka.
Att en del människor blir missbrukare handlar alltså delvis om att de urgamla belöningssystemen i hjärnan aktiveras av ”fel” saker. Det som förr fick oss att överleva, kan i värsta fall vara dödligt idag.

Från ämne till ämne. Men, tillbaka till oss själva. Är du nöjd med dig själv och din situation i livet just nu?