Motivaatio illalla kohdillaan, mutta aamulla pelottaa ja ahdistaa? – Oon törmänny muutamia kertoja tälläisiin keskusteluihin.

Aloin miettimään mistä tää voi johtua. Onko se siinä että salille mennessäsi et tiedä mitä tekisit siellä? Muut ihmiset tuijottaa sua? Koet et sut tuomitaan? Somen vaikutus? Mitä salille pitäisi pukea päälle?

Muistan törmäneeni keskusteluun missä tuntematon tyttö kertoi olevansa innoissaan ja motivoinut, mutta aamulla kun piti aloittaa häntä pelotti, alkoi ahdistamaan ja salille menosta tuli suorastaan pakokauhu. Mä luin sitä, ja mietin että mitä ihmettä? – Skarppasin tietenkin ja kannustin.

Netti on pullollaan erilaisia valmennuksia, ja videoita löytyy youtubesta todella paljon. En mäkään edes tiedä teenkö salilla liikkeet aina oikein, mut mä yritän. Jos jotku mut sen perusteella tuomitsee tai kattoo nenän vartta pitkin niin musta se kertoo enemmän niistä kun musta. On todella paljon juttuja urheilun saralla, mistä mä en tiedä. Mut tehkää omalla tavallanne! Jotta liikunnan ilo säilyy ja opitaan.

Sitten toinen asia. Eräs mun tuttava kyseli multa salin hintoja. Siis joo tää on fine. Sitten alkoi kyselemään mitä salille pitäisi pukea päälle? Kerroin, että ihan perus mukavat vaatteet. Trikoot, collegehousut ja juoksukengät. Vastaus ei ollut riittävä siltikään. Näytin mun kengät. Ihan perus treenikengät, tai juoksukengät. Ja näytin vielä netistä vaihtoehtoja.

Johtuuko tää siitä että et ole käynyt salilla ja et yksinkertaisesti tiedä mitä pukisit päälle vai siitä että ajattelet mitä muut susta ajattelee?

Mun henkilökohtanen mielipide on, että ne jotka jaksaa tuijottaa sua salilla ja arvostella, on itse vääristä syistä siellä eikä itse tiedä mitä tekisi. Mä ainakin keskityn omaan tekemiseeni, tein mä sit väärin tai oikein jotain liikettä. Pitää kokeilla.

Onko se noloa, että tuntematon keskeyttää sut ja alkaa neuvomaan sua?

Musta todellakaan ei ole. Mä koen sen auttamisena. Ja itseasiassa myös arvostan sitä, että joku rohkenee keskeyttää tuntemattoman antaakseen neuvoja. Rakentava palaute on tervetullutta! Vasta siinä vaiheessa, kun tuntematon alkaa tarkkailla sun jokaista liikettä, seuraa sua  ja antaa jokaiseen liikkeeseen neuvoja, silloin se voi olla ärsyttävää. Tässä vaiheessa voit osoittaa, että ”nyt riitti, mä pärjään ja kokeilen.” Eiks mielipiteitä ja omia kokemuksia voi jakaa? Musta voi. Mut on muutamia kertoja keskeytetty. Oon ottanu kuulokkeet pois ja sitten random sanonut: ”Pidä sun kädet olkapäiden korkeudella ja vedä suoraan niin silloin se ottaa takaolkapäihin”. Mulle esim takaolkapäät narulla taljassa on hankala liike.  Jolloin musta on vaan kiva kun joku jelppaa.

Ymmärrän myös että voi olla paineita mennä salille, jos et oo käyny. Poistua omalta mukavuusalueelta. Etenkin tää voi olla todella ahistavaa ylipainoisille ihmisille. Aina kun mä nään salilla henkilön joka on ylipainonen, mä todellakin nostan mielessäni hattua sille tyypille!!! Koska ylipainoisille salille meno voi olla tuskaa tuomituksi tulemisen pelon takia. Vaikka kukaan ei tuomitsisi, ehkä itse ei osaa ajatella niin, koska ei oo sujut oman kehonsa kanssa. Siitähän syystä kuntosaleja on olemassa, että jokaikinen meistä on erinlainen, erinkokoinen ja meillä kaikilla on mahdollisuus muuttaa itseään jos niin vain haluaa. Ja moni ylipainoinen on varmaan jo jollain tapaa luovuttanut mielessään ehkä myös pelon ja häpeän takia. Ja omien kokemusten. Jos et oo tyytyväinen omassa kehossasi, sulla on aina vaihtoehto. Vaihtoehto on olla välittämättä mitä muut susta ajattelee, ja lähteä rohkeasti haastamaan ittes. Enkä mä edes jaksa uskoa, että jotku vois olla niin ilkeitä, että tekis sulle todella epämielyttävän olon salilla. Toki meitä on moneen junaan. Mutta leuka pystyyn ja kokeilemaan!

Taito pystyä nauramaan itselleen ja omille epäonnistumisilleen on todella arvostettavaa! Pitää olla lepponen!

Joitain viikkoja takaperin mun hyvä vanha ystävä käänty mun puoleen. Kerto kuinka oli päästänyt itsensä aika isoon kuntoon ja kyseli mitä vois tehdä. Kerroin mitä mä syön ja teen. En antanut mitään määriä ruuan suhteen, vaan kerroin vaan mitä syön ja kuinka usein. Puhdasta hyvää ruokaa, monta kertaa päivässä ja sopivia annoksia. Kunhan oma mieliala pysyy hyvänä ja energiatasot nousee niin se on pääasia. Jos ei, niin sitten lisätään ruokaa. Tiesin että pelkästään ruokavaliota muuttamalla mun ystävä sais tuloksia. Viikossa paino laski 6kg. Toki lähtötilanne oli aika kova 98kg. Mutta hei paino ei ollu pääasia, vaan huomasin myös mun ystävän olevan paljon kiinnostuneempi kaikista asioista, ja sai iloa siitä. Tää mun ystävä ei käynyt salilla. Vaan ruokavalio muutoksella ja kotijumpalla. Huippua!! Jos ei oo kauheesti liikuntataustaa tai ei oo hetkeen mitään oikein tehnyt, niin voi aloittaa myös rauhallisesti. Ku paino alkaa laskeen kunnolla, ja enegiatasot nousee niin sitten hommia kovenemaan!  Oon niin ilonen tän mun ystävän puolesta, ja siitä kuinka oon voinu auttaa ja motivoida. Hommat etenee, ja oon niin ylpeä! Go Satu <3

Mut tän blogi päivityksen päällimmäinen sanoma multa on, että:

Älkää oikeasti välittäkö mitä muut teistä ajattelee, pyrkikää ajattelemaan positiivisesti ittestänne. Sillä ei oo mitään merkistystä mitä sulla on salilla päällä, tai teetkö kaiken aina oikeaoppisesti. Kukaan ei oo täydellinen, ja jos me ei yritetä ei voida myöskään ikinä tietää mitä oltais voitu saada aikaan. Ne jotka tuomitsee sut tai on ilkeitä sua kohtaan, se ei oo sulta pois. Se kertoo enemmän niistä ku susta. Ja loppupeleissä jos sä ite ajattelet et sut tuomitaan niin sut tuomitaan. Sitä saa mitä tilaa.

Positiivinen minäkuva, ja tieto siitä että oot saman arvoinen kun kuka tahansa. Hyviä asioita tapahtuu. Koska sitä saa mitä tilaa.

Riskei on otettava. Ja ottakaa oma aikanne.

Huippuu loppuviikkoo jengi <3

Pusuin meikäläinen,

Sonja