Moikka jengi <3

Siitä on melkeen vuosi, kun olen blogini puolella viimeksi kirjoittelut. Aika on menny ihan super super nopeaa. Tuntuu kun tää vuosi olis menny jossain muutamassa kuukaudessa.

Mä haluisin herättää mun blogin henkiin, koska tää on ollu mulle tosi tärkeä harrastus ja tapa jakaa asioita mun mielessä.

Nyt on jo marraskuu ja btw marraskuu on mun vuoden lempikuukausi. Oon aina ajatellut, et marraskuussa on jotain taikaa. Haha.

Tänään on myös isänpäivä!! Sylin täydeltä paljon onnea kaikille isukeille. <3

Mun oma isä asuu Oulussa. Vähän turhan kaukana. Ja isäpuoli joka on ollut enemmän mun elämässä taas asuu mun perheen kanssa Rovaniemellä.

JA SIIS OON OLLU VIIMEKSI LAPISSA MYÖS VUOSI SITTEN! Joulukuun alussa varmasti jo pääsen kotikonnuille näkeen sukulaisia. Ihan kamala ikävä oikeasti huhhuh!

Mutta asiaan…

Mitä on tapahtunut lähes vuodessa?!?

No ensinnäkin:

Mun ikisinkkuus on haudattu. Viime postauksessa kirjottelin siitä, että oon tuleva Carrie Bradshaw. Elämä yllätti.

Tapasin huhtikuussa Jocken. Iha hullua. Tääkin on long story.

Lyhyesti: Tavattiin ja ihastuttiin heti. Kuukausi eteenpäin: Irtisanoin mun asunnon, ja muutin Jocken luo Töölöön. Nyt siitä on aikalailla puolivuotta ja ollaan hengattu ku paita ja peppu.

Tällä hetkellä: asutaan edelleen töölössä Jocken ja Tahvon kanssa ja olen rakastunut sekä onnellinen.

Kuva: Italiasta lokakuussa.

 

Toisena:

Hain mukaan maalikuussa Miss Helsinki – kilpailuun. Ensimmäiset karsinnat oli toukokuussa haastatteluna ja pääsin mukaan toiseen vaiheeseen.

Toinen vaihe oli heinäkuussa, jolloin päästiin ihan esiintymään ja pidettiin uusi haastattelu. Selvisin tästäkin.

Kuva: Heinäkuun karsinnoista.

 

Sitten oli edessä viimeinen etappi josta valittiin kymmenen finalistia. Selvisin tästäkin.

Mut valittiin yhdeksi Miss Helsinki 2019 finalisteista.

Fiilis oli aika onnellinen mut samaan aikaan olin jotenkin tosi ristiriitaisissa fiiliksissä.

Miss Helsinki kiertue kestää elokuusta – joulukuun alkuun. Voittaja valitaan 8.12.2018 Helsingin casinolla.

 

Kuva: Lars Johnson Photography

NYT:

Viikko takaperin otsikoissa olikin siitä, että mä lopetin kilpailun kesken. Ja annoin paikkani Jasminelle. Joka oli varatyttönä.

Tuun kirjoittamaan tästä aiheesta enemmän seuraavassa postauksessa.
Tiedän päätökseni olevan oikea, vaikka se olikin vaikea tehdä. Lisää tästä seuraavassa postauksessa.

 

Kolmantena: 

Kaikki tietää, että sali on mulle tosi tärkeä osa mun arkea ja kaikkea. Tuntuu, kun olisin tässä kesän ja syksyn aikana menettänyt vähän sitä otetta mikä mulla on ollu.

Voihan se olla, että toi kilpailu vei multa aikaa ja löysin Jocken niin olin niin keskittynyt niihin asioihin ja ite harrastus jäi vähemmälle. Normaalia.

Siitä huolimatta, mulle kuntosali ei koskaan ole ollut vain paikka mihin mennään tekemään täydellistä kroppaa. Se on ollu paljon muutakin.

Nyt ollaan jo jonkin aikaan Jocken kans molemmat käyty säännöllisemmin salilla ja me molemmat aloitetaan nyt Pro Level tiimissä valmennukset. Anna Virmajoen ja Tuomas Takalon ohjauksella.

Oon onnellinen tästä, koska kaikki tämä on sitä mitä rakastan tehdä ja haluun tehdä. Missikisat oli myös siisti kokemus, mutta onneksi tajusin tässä vaiheessa muutaman asian ja lopetin kesken.

Muuta tästä vuodesta:

Oon myös kerennyt tässä vuoden sisällä käymään pari ulkomaan reissua. Alkuvuodesta Lindan kanssa Thaimaassa, kesällä tyttöporukan kanssa Maltalla ja viimeisimpänä ostin Jockelle yllätys syntymäpäivä lahjaksi matkat viikoksi Italiaan.
Ollu kyl ihan hullun huippuja reissuja. Odotan vaan seuraavaa reissua. Rovaniemi nyt kyllä todennäköisesti siellä ekana tulossa, parasta. Koti on aina koti.
Alotin myös Youtube kanavan, mutta en oo ihan varma haluanko panostaa just siihen täysiä.

 

Thaimaa reissulta.

 

Kuva: Alkukesästä Porvoosta.

Mitä seuraavaksi? – Tätä moni kysyy, haha. 

Tällä hetkellä aijon keskittyä treenaamaan täysiä ja treenaan myös taas Töölö Gymillä. Teen mahdollisimman paljon töitä, koska tää kisa jätti myös pienen aukon lompakkoon, kun työt väheni aika paljon muiden menojen vuoksi.

Ensivuonna haluisin: Aloittaa personal trainer – opinnot. Kuntosali ohjaajaksi. Myös kisavalmennukset kiinnostaa mua. Oon miettinyt tätä jo kauan, mutta aina jotenkin sivuttanut ajatuksen.  Nyt päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista.

Jockekin on alusta asti ollut sitä mieltä, että joku urheiluun liittyvä asia työnä olis todellakin se mun juttu. Ja sellanen missä voin auttaa, kannustaa ja inspiroida muitakin.

Some juttuja teen normaalisti. Ja kaikki promo hommat kiinnostaa myös mua.

Lisäksi oon kiinnostunut myös kuvaamisesta. Jocke on tosi hyvä kuvaaja, joka on myös inspiroinu mua tässä.

Haluisin itsekkin oppia olemaan myös kameran takana. Sekä edessä.

Ensivuonna panostan näihin asioihin, ja pyritään Jocken kanssa matkustelemaan mahdollisimman paljon, jotta päästäis myös kuvaileen siistejä paikkoja.

Aijon tehdä asioita, mistä mä saan ite lisää hyvää energiaa. Ja sellasia juttuja mitkä tuntuu mukavalta ja omalta.

 

Anyway. Tää vuosi on menny todella nopeasti, ihan jäätävää vauhtia.

Parasta tässä vuodessa on ehdottomasti ollut: JOCKE.

Jocke tuntee mut jo niin hyvin, että luotan siihen ihan satanolla. Ja se näkee musta silloin, kun kaikki ei oo hyvin. Osaa ohjaa mua oikeeseen suuntaan ja kyseenalaistaa asioita.

Ainoo mikä harmittaa on se, että hukkasin vähän tän vuoden aikana näitä omia juttuja mitä oon rakastanu tehdä.

Nyt oon kuitenkin BACK TO BUSINESS.

 

Tänävuonna oon oppinu: Että uskon, olevani nykyään rehellisempi. Ainakin itselleni. Ja kaikella on aina tarkoituksena.

Siks kaikkee pitää kokeilla, ja yrittää. Silti kaikki pitää lähteä sydämestä. Hyvästä meiningistä ja siitä mitä teet sun pitää myös saada hyvää energiaa lisää.

 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! <3

 

Pusuin,

Sonja