Mitä oppiminen todellisuudessa on ja miten oppiminen vaikuttaa meihin? Se voi vaikuttaa monella eri tavalla – oppimistapoja- ja ennen kaikkea syitä oppimiselle on monia. Jossain tapauksissa riittää pelkkä halu oppia, joskus taas opimme jotain ns. kantapään kautta, toisinaan taas opimme yksinkertaisesti vain elämällä elämää…

Niin, oppimistapoja ei siis ole vain yhtä. Uskon, että opimme eri asioita eri tavalla, riippuen siitä mikä opittava asia on kyseessä. Esimerkiksi käytöstapoja voi oppia niin, että joku opettaa ne meille, kuten ”hattu päässä ei kuulu syödä”, ”on epäkohteliasta keskeyttää, kun toinen puhuu” tai ”ruokapöytätapoja”. Koulussa taas esimerkiksi opitaan matematiikkaa niin, että aluksi sinulle kerrotaan kuinka jotain lasketaan, jonka lisäksi teet koulutehtäviä, joka taas vahvistaa opetettua asiaa. Mutta voiko elämistä oppia? Voiko sitä oppia, että osaa tehdä juuri ne oikeat valinnat, eikä koskaan elämän aikana tee virheitä – en usko! Minulta on monesti kysytty tatuoinneistani ja avaan tähän nyt yhden tatuointini merkityksen.

”God bless the broken roads” – se teksti on tatuoitu minun rintaani. Olen jostain joskus lukenut, että ihminen tekee keskimäärin noin 500 eri valintaa päivässä, jotkut niistä valinnoista on isompia ja toiset taas pienempiä. Olemme päivittäin monta kertaa siinä ”elämänpolun risteyksessä”, jossa joudumme tekemään valinnan siitä, että lähdemmekö me kulkemaan oikealle vai vasemmalle. Väkisinkin teemme joskus väärän valinnan – teemme siis virheen (”broken roads”). Tatuointini kuvaa sitä, että myönnän tekeväni virheitä ja vääriä valintoja, aivan samalla tavalla, kuten meistä kaikki niitä virheitä tekee, mutta toivon, että jumala siunaa ne minun väärät valintani.

Mitä sitten, kun olemme toistamiseen samassa risteyksessä, toistamiseen saman valinnan edessä? Muistamme minkä polun viimeksi valitsimme ja muistamme mitä siitä seurasi. Osaammeko silloin valita oikein, vai toistammeko saman virheen lähtemällä kävelemään jälleen sitä samaa ”rikkinäistä” polkua, jota lähdimme kulkemaan viimekin kerralla? Joskus ihminen toistaa saman virheen, se on ihan normaalia, mutta kolmaskerta alkaa olemaan jo liikaa monessa asiassa. Ensimmäisellä tai toisella kerralla olemme oppineet ns. ”kantapään kautta” ja kolmannella kerralla osaamme jo monesti valita sen toisen suunnan – emme siis toista samaa virhettä enää. Olemme oppineet virheestämme, mutta se vaatii yhden asian, nimittäin sen, että myöntää tehneensä virheen. Itse en siis usko, että ihminen oppii ilman virheen myöntämistä.

Kaikki me teemme joskus virheitä! Väärät valinnat kuuluvat elämään, eivätkä ne tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä!

Myönnä virheesi – vasta silloin voit virheistäsi todellisuudessa oppia.

<3 S-J

*Kansikuva by Ville Paasimaa