”Hello, it’s me I was wondering if after all these days you’d like to read…” Noin se Adelen likka hoilottais jos olis yhtä huonosti postannu blogiansa, kun tämä epeli. Nyt nopee kerronta siitä, miten viime postauksen jälkeen lajikokeiluviikko jatkui. Lajikokeiluviikko saatiin siis päätökseen ja loppujen lopuks uusia lajeja tuli testattua yhteensä viisi kappaletta. Melkein koko ikäni olen jotain aina harrastanut, mutta pakko sanoa, että tämän lajiviikon jälkeen kropastani oli joka ikinen lihas kipee ja osa kipeistä lihaksista oli minulle täysin uusia.

Kahdesta viimeisestä lajista ensimmäinen oli ratsastus. Lajivalmentajana ratsastuksessa jatkoi sama upea ja valloittava Miia Säilä, joka oli edellisenä päivänä tutustuttanu minut telinevoimistelun syövereihin. Ennen tallille pääsyä näin jo sieluni silmin, kuinka hyppään hevosen selkään yhdellä pompulla kuten intiaanit elokuvissa, mutta ne haaveet särkyivät sillä sekunnilla, kun pääsin seisomaan tämän minun oppihevoseni viereen. Herranen aika minkä kokonen otus tommonen hevonen on! Sitä tunsi itsensä melkoseks hiireksi, kun n.500kg painava neliveto tönöttää, kuin toisessa maailmansodassa käytetty panssarivaunu, sun vieressä. Tässä vaiheessa aloinkin tähyilemään vuorotellen jokaista aitausta mitä tallilla näkyi, jos silmiini sattuisi osumaan joku vähä pienempi versio tästä eläinlajista. Joku semmonen esimerkiksi, jonka kyydistä mun jalat ylettyis helposti maahan. No semmosta lasten kokoa ei nyt tarjolla ollut, joten ei muuta kun hepalle satula selkään, narut suuhun ja varmoin vapisevin askelin kohti tulevaa tuntia. Oman mausteensa tähän soppaan toi vielä se, että sen kerrostalon kokosen pollen lisäks siinä hääräs 3kk vanha pikkuhevonen nimeltä – Muuli. En ole lääkäri, enkä psykologi, mutta diagnosoin kuitenkin Muulilla olevan jonkin asteinen ADHD tai muu keskittymishäiriö. Kaveri ei osannut kävellä, vaan kaikki pienikin siirtyminen paikasta A paikkaan B tehtiin juosten, samalla heitellen takajalkoja ilmaan, välillä niinkin korkealle, että tuli sitten samalla nähtyä elämäni ensimmäisen kerran, kun hevonen ”kävelee käsillä”. Itse ratsastus meni omasta mielestä hyvin sen jälkeen, kun sain hinattua (pientä jakkaraa käyttäen) itseni satulaan ja ensi askeleet oli otettu. Totuus kuitenkin pysyi koko ”ratsastustunnin” kirkkaanä päässäni – ”Älä Sami-Jaakko luule itsestäs liikoja, sä olet vain ja ainoastaan matkustaja tässä kyydissä. Jos tää kaveri päättää lähteä Mannerheimintielle, niin sehän lähtee.” Joka tapauksessa mielenkiintoinen urheilulaji tuo ratsastus ja jos et ole lajia koskaan kokeillut, niin suosittelen lämpimästi. Videon ko. tunnista pääset katsomaan tästä.

Viimeinen lajikokeilu oli jo sitten ihan muuta. Kyseessä nimittäin oli taitouinti. Ensinnäkin se näky minusta vedessä sininen uimalakki päässä, uimalasit silmillä, spiidot jalassa ja nenäklipsi klyyvarissa, aiheutti sellaista hilpeyttä kaikissa kanssa uimareissa, että uskon heillä olleen yhtä hauskaa viime vappuna 1,3 promillen hiprakassa. Valmentajana toimi todella ihana ja tämän lajin valmennuksen osaava Petra Enbuske. Petra yritti tunnin ajan saada minusta irti sitä vesipetoa, joka sisälläni on viimeiset 32 piileksinyt. Apuvalmentajana / minun taisteluparinani toimi ko. lajissa erittäin lahjakas Sofia Pöntys. Mainittakoot, että Sofia on taitouinnin maajoukkueessa, eli ketjukaveria en pääse omasta suorituksesta ainakaan syyttämään. Laji näyttää televisiosta katsottuna todella helpolta, mutta itse vedessä sitä nyt toteuttaneena voin sanoa, että se on kaikkea muuta kuin helppo. Sen myönsin itselleni ilman vastaväitteitä siinä vaiheessa, kun olin toistamiseen hörpännyt gloorivettä juomalasillisen verran väärään kurkkuun, kun tuntia oli takana vasta noin 11 minuuttia. Laji on fyysisesti todella raskasta. Taitouinti vaatii hyvää kehon hallintaa todella paljon. Lisäksi se vaatii uskomatonta koordinaatiota, rytmitajua sekä notkeutta. Lisäksi taitouinnimarilla tulee olla hyvä niin aeroobinen- kuin lihaskuntokin. Tunnin aikana kävimme läpi taitouimareiden perusteita ja tunnin lopussa pääsin toteuttamaan itseäni parivapaaohjelman muodossa. Omalla esityksellä ei olympialaisiin mennä, tuskin edes piirinmestaruuskisoihin tai koulujen välisiin, mutta ko. laji on nyt kokeiltu ja tässä video todisteena siitä. Jos joku on miettinyt monipuolista lajia esimerkiksi itselleen tai lapselleen, niin taitouinti on nimenomaan sitä. Pääkaupunkiseudulla toimii taitouintiseura Vanders. Heidän nettisivuiltaan kaikki kiinnostuneet voivat katsoa lisätietoa lajista ja ko. seurasta.

ISO ISO kiitos vielä kaikille valmentajille. Todella lahjakkaita ja hyviä olette siinä mitä teette, ei voi muuta kuin hattua nostaa!!! 🙂

Mutta miksi ko. lajikokeiluviikon edes sitten tein? Itseasiassa homma lähti siitä, että minun ”Snäpissäni” eräs seuraajistani kirjoitti minulle ja kysyi, että harrastanko mitään muuta kuin kuntosalilla käyntiä. Nolona jouduin myöntämään, että en harrasta lukuunottamatta aerobista treeniä, joka astuu kuvioihin aina dietillä ollessani. Tästä siis lähti ajatus siitä, että kokeilen viikon ajan eri lajeja ja lajit joita kokeilen, tulee olla semmoisia, joita en ole ennen kokeillut. Oman mausteen soppaan toi se, että lajit valitsi minun Snapcahttini seuraajat. Yksinkertaisuudessaan sitä mukaan kun joku laji ehdotettiin mitä en ikinä ollut kokeillut, niin se laji tuli minulle kokeiluun. (Snäppinihän löytyy nimimerkin sami-jaakko takaa.)

Semmoinen oli lajikokeiluviikkoa, joten seuraavaan kertaan:

Adel….ei kun siis S-J.K 🙂