Näin on viikko potkaistu käyntiin. Viime viikolla päätin, että tämä viikko menee lajikokeilujen merkeissä. Eli lyhyesti virsi kaunis, kokeilen joka päivä jotain urheilulajia jota en ole ikinä ennen kokeillut. Mielenkiintoiseksi tästä teki se, että lajit joita kokeilen, on minun Snapchat seuraajien ehdottamia. 🙂 Nyt kun viikko vetelee keskiviikossa, niin se tarkoittaa sitä, että takana on jo kolme lajia, joista kerron nyt päälimmäiset fiilikset:

Maantai alkoi tanssilla. Minulle ei sovi rytminen liikunta, eikä minun 90 kiloa painava vartalo ole todellakaan tehty tansilattialle tai estraadeille hurmaamaan katsojia. Tanssini muistuttaa ehkä hiukan vieteriukon ja vierivän lumipallon sekoitusta. Siihen, kun lisää vielä typerät ilmeet, niin ymmärrätte varmasti, miksi minä en tanssilattioiden tungosta lisää läsnäolollani. No otin kuitenkin sarvista härkää ja ”coachinani” toimi aivana ihana, kaunis ja huikea tanssija Anniina Raittinen. Anniinan instagramista löytyy tämän todella mahtavan tanssijan videoita muun muassa, joten kannattaa veirailla ja ottaa seurantaan neidin instagram-tili. Tanssin saloihin tutustuttiin 60min ajan ja lopputuloksen voit katsoa tästä.

Koska nyt tanssin saloihin oli kerta päästy, niin oli luontevaa jatkaa mihinkäs muuhunkaan, kuin tankotanssin kiemuroihin. 😀 Ja ei, ei mitään perus tankotanssia, vaan kyseessä oli ihanan ystäväni Luisa Quun opettama fitnesstankotanssi. Tunti pidettiin Fitnesspa:n tiloissa Keravalla. Ensimmäinen havainto oli se, että vaikka se tolppa pysyy koko ajan paikallaan, niin mä onnistuin jotenkin kolauttelemaan mun jalkoja kokoajan siihen mastoon. Toinen oli se, että toi laji oli oikeesti ihan helvetin vaikeeta. Siinä vaaditaan notkeutta (en omista), tasapainoa (en omista), voimaa (kadonnut, joten en omista) ja ketteryyttä (no hei kato mua, mitä veikkaat omistanko 😀 ), mutta silti opin jotain. Tässä video siitä mitä tunnissa opin. 😀 Jälleen kerran johtui varmasti taitavasta opettajasta pelkästään. Suosittelen kyllä lajia jokaiselle joka ei sitä ole kokeillut….ja siis kyllä mä suosittelen sitä niillekin jotka sitä on jo kokeillu. 😀 Kokonaisvaltaista kehonhallintaa vaativa laji on kyseessä!

Keskiviikkona hyökättiin sitten aivan ihanan ja uskomattoman taitavan flikflakvolttikärrynpyörä-persoonan Miia Säilän kanssa Helsingin Taitoliikuntakeskukseen katsomaan minkälaista telinevoimistelijaa minusta voitaisiin leipoa. Tähän alkuun on kyllä pakko sanoa, että koskaan minkään lajin kohdalla mua ei ole peloittanut niin kovaa, kuin telinevoimistelun kohdalla tänään pelotti. Aluksi Miia pisti mut hyppimään trampoliinilla…90kg ylös alas pelkkänä matkustajana, kupolin hipoessa noin 3 metrin korkeutta, ilman kypärää, ilman mitään varusteita… Siinä vaiheessa näin jo sieluni silmin sen niskatuen, jota tulisin pitämään seuraavat 2kk kaulassani. Pian koko touhu rupesi tuntumaan kivalta puuhalta, joten siitä siirryttiin sitten ”luontevasti” voltteihin. 😀 En tiedä mikä ninja olen edellisessä elämässä ollut, mutta se tunne, kun pääset hyppäämään voltin siten, että et makkaakaan lopuksi permannolla selällään haukkoen henkeä, vaan tömähdät jaloilleen maahan, se on aika huikea fiilis! 🙂 Facebookissa somejaakon sivuilla on video, josta voitte katsoa millaseen suoritukseen pääsin lopulta. Linkki somejaakon Facebooksivuille on tässä.

Huomenna homma taas jatkuu uuden lajin merkeissä. Jos haluut päästä kurkkaamaan kulisisien taakse, niin oiva keino siihen on ottaa seurantaan mun snapchat, Snäpistä mut löytää nimellä sami-jaakko.

Nyt ei muuta kuin venyttelyä ja sitten nukkumaan, joten hyvää yötä.

S-J.K