Kirje täältä tuonne.

Hei minä täälä.

Taas isänpäivä ja jo kahdeksas, kun lahjan ja onnentoivotuksen sijaan sytytin kynttilän. Silti tuntuu, että vasta me korjattii yhdessä mun mopoa, istuttiin samassa joulupöydässä. Vastahan mä kerroin sulle, että mä pääsin sittenkin ylioppilaaks tai, että pääsin poliisikouluun. Eihän siitä oo edes kauaa, kun pyysin sun autoa lainaks tai siitä, kun me tiputtiin vaatteet päällä veteen, kun korjattiin laituria ”Terviksellä”. Niin, välillä tuntuu, että sun poismenosta on ikuisuus ja välillä siltä, kun se olis ollut eilen. Se on varmaan ihan normaalia. Monta kertaa mun on tehny mieli kysyä sulta neuvoa johonkin asiaan, milloin mihinkäkin, mutta en oo voinu. Monta kertaa mun on tehny mieli esimerkiks näyttää sulle millasia niistä asunnoista on tullut mitä oon ostanu, suunnitellu ja remontoinu, mutta en oo voinu. Näethän sä ne sieltä kuitenkin, etkö näekkin? Ja kuulethan sä mun ajatukset kuitenkin, etkö kuulekkin? Pakkohan sun on, kun oothan sä kuitenkin kattonu mun perään koko tämän ajan, etkö olekkin?

Olinko mä tarpeeks sun tukena lopussa? Mä soitin sulle joka ikinen päivä ja yritin tulla käymään aina, kun oli vähänkin pidemmät vapaat. Se oli mun tapa näyttää, että välitän. Se oli mun tapa kertoa kuinka rakas sä olet mulle. En mä silloin osannu puhua mistään tunteista ääneen, en ainakaan mistään positiivisista, eihän miehet semmosista puhu, tai ainakin mä ajattelin silloin niin. Pohjalaisuutta? Varmaan sitä just ja senhän mä perin sulta. Mutta kyllä mä nykyisin osaan. Opin sen sun poismenon kautta. Mua jäi kaduttamaan, että en ikinä sulle ääneen niitä sanonut ja seuraavaks se oli sitten myöhästä, seuraavaks mä olin ripottelemassa Janin kanssa sun tuhkaa Kyrönjokeen. Ei se silloin tuntunut samalta sanoa. Mä olisin halunnut, että sä vastaat mulle jotain, mutta et sä vastannu, mä myöhästyin…

Toivottavasti sielä on kaikki hyvin. Täälä on, mutta senhän sä tiesitkin jo.

Ps. Mä tulen olemaan yhtä hyvä isä ja ihminen mitä sä olit. Jos mä siihen pystyn, niin mä tiedän, että mä tulen olemaan maailaman paras isä ja mä lupaan tehdä kaikkeni, että onnistun siinä. Sä onnistuit siinä, sitä sä olit mulle- maailman paras isä.

<3 Sami-Jaakko

Facebooktwittermail

25 kommenttia “Kirje täältä tuonne.

  • Avatar
    8.11.2015 klo 20:46
    Kestolinkki

    Moikka! Todella hieno ja koskettava teksti! Tuli tippa linssiin.. Oot muuten kyllä hyvä kirjoittamaan :-).
    Sun elämää ja juttujas on muutenkin hauska seurata (ig,sc). Kivaa alkavaa viikkoa :-)!

    Reply
    • Somejaakko
      9.11.2015 klo 17:41
      Kestolinkki

      Kiitos Milla palautteesta 🙂

      S-J

      Reply
  • Avatar
    8.11.2015 klo 21:23
    Kestolinkki

    Niin hienosti kirjoitettu isästäsi ja tunteistasi!

    Reply
  • Avatar
    8.11.2015 klo 22:09
    Kestolinkki

    Niin tuttuja ajatuksia.
    Mut kyllä, mukana ne rakkaat kulkee joka päivä vaikkemme heitä näekään.
    Ja kyllä ne tiesi. Vaikkei olis sanottukaan. Aivan varmasti.

    Kyyneleet on rakkauden hinta, muistot on ikuisia. <3

    Reply
    • Somejaakko
      9.11.2015 klo 16:12
      Kestolinkki

      Näin haluan uskoa 🙂 Kaikilla meillä on omat taistelumme. Voimia Sevil sinulle <3

      S-J

      Reply
  • Avatar
    8.11.2015 klo 23:06
    Kestolinkki

    Hieno kirjoitus. Voin samastua sun kanssa paitsi että mä sytytän kynttilän joka ikinen äitienpäivä raskaita päiviä nämä juhlapäivät.. Mutta näinhän se menee elämä ottaa elämä antaa…

    Reply
    • Somejaakko
      9.11.2015 klo 16:09
      Kestolinkki

      Otan osaa. 🙁 Näin juuri, ”Elämä ottaa ja elämä antaa..”, mutta se kai onkin tämän koko touhun suola. Voimia sinne <3

      S-J

      Reply
  • Avatar
    8.11.2015 klo 23:25
    Kestolinkki

    Joka äitienpäivä jo 13 vuoden ajan sytytän rakkaan äitini haudalle kynttilän❤. Syöpä vei äitini monen vuoden taistelun jälkeen. On päiviä jolloin suru on musertava edelleen.

    Reply
    • Somejaakko
      9.11.2015 klo 16:08
      Kestolinkki

      Ikävä kuulla 🙁 Voimia sinne paljon. <3

      S-J

      Reply
  • Avatar
    9.11.2015 klo 12:43
    Kestolinkki

    Fint skrivet Sami-Jaakko. Du har fina minnen av din pappa.

    Reply
  • Avatar
    9.11.2015 klo 19:42
    Kestolinkki

    Kiva et ns koulun koviksesta on kuoriutunut erittäin hieno mies jolla ajatukset ja tunteet kohdillaan. Erittäin hyvää elämää sulle ja satka samaan malliin. Sun kirjoitukset tuo varmasti voimia monelle lukijalle.

    Reply
    • Somejaakko
      9.11.2015 klo 22:53
      Kestolinkki

      Koulun kovis = teini joka etti sitä omaa paikkaa ja suuntaa. Kiitos kivasta palautteesta. 🙂 Paljon tässä on vielä opittavaa, osa elämällä, osa muiden- ja osa omien virheiden kautta.

      S-J

      Reply
  • Avatar
    11.11.2015 klo 01:28
    Kestolinkki

    Ihana lukea tekstiä mistä on jokaisen varmasti vaikea puhua. Mulla oli neljäs isänpäivä ilman isää ja loppu vuos on alku vuotta vaikeampi. Kuolinpäivä, isänpäivä, isän synttärit ja joulu. Joulu on menettänyt merkityksen kun ei ole isää joka sen tähden sinne kuusen latvaan laittaa niinkun ennen. Kaikki tuntuu nykysin niin turhalta, mutta uskon ja toivon että isi haluaa miun vielä täällä olevan. En voi koskaan sanoin kuvailla tätä ikävän määrää <3

    Reply
    • Somejaakko
      12.11.2015 klo 09:35
      Kestolinkki

      Moi Maria.

      Niin, samalta se tuntuu itsestäkin, että joulu on menettänyt merkityksen. Toisaalta itse uskon, että joulu saa taas merkityksen silloin, kun mulla on itsellä lapsia. Kaikkea hyvää ja voimia sinne.

      S-J

      Reply
  • Avatar
    12.11.2015 klo 00:09
    Kestolinkki

    Tippa tuli kyllä linssiin 🙁
    Hienosti kirjotettu! Oikeen paljon voimia sulle 🙂

    Reply
  • Avatar
    12.11.2015 klo 02:01
    Kestolinkki

    Hei Sami-Jaakko. Koskettavaa ja kaunista. Omat vanhemmat pysyvät poistuneinakin läheisinä, vaikka aika kuluu ja itse ikääntyy. Isäsi ja äitisi olivat hyviä ihmisiä. Äitisi ystävyys elää muistoissa, läheisineen. Upeasti olit remontoinut asunnon, jossa pakkasimme hänen tavaroitaan muuttoa varten vain ihan vähän aikaa sitten. Kaikkea hyvää
    terveisin TA

    Reply
    • Somejaakko
      12.11.2015 klo 09:40
      Kestolinkki

      Moikka Tuula.

      Kiitos. Niin olivat. Kumpa itse pystyisi edes lähelle sitä, mitä he olivat. Tiedän, että heillä oli paljon kavereita, mutta niistä kavereista oli ystäviä vain muutama. Sinä olit yksi niistä ystävistä. Oikein hyvää syksyä sinne.

      <3 S-J

      Reply
  • Avatar
    9.7.2019 klo 15:50
    Kestolinkki

    Generische Apotheke Cialis Sublinguale Comprar Viagra Sin Receta En Espana cialis vs viagra Ciprofloxacin Tablets Side Effects Strep Throat Amoxil Buy Tadacip Online Category Tadacip

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *