Joulu tekee tuloaan ja ihmiset alkavat sitä myöden vaihtamaan ns. ”rennompaa vaihdetta silmään”. Osan pitää vielä jaksaa tehdä kaikki niin sanotut ”jouluhössötykset”, kuten lahjojen hankinnat, joulusiivoilut ja ennen kaikkea – jouluruokien valmistamiset. Itseäni ehkä hiukan jopa harmittaa se tosiasia, että kärsin niin sanotusta ”lapsen makuaistista”. Tämä taas tarkoittaa sitä, että joulupöydässä pyrin toki maistamaan kaikkea, mutta harva joulupöydän antimista on minulle nautinto upottaa purukaluston kautta vatsalaukkuuni. Tiedän, että eri ruokia pystyy opetella syömään ja niistä voi jopa oppia pitämään. Hankalaksi tämän asian tekee kuitenkin se, että monia joulupöydän ruokia syödään ainoastaan jouluna, joten sitä opettelu aikaa minulla olisi juuri se muutama päivä vuodessa. Nyt jollekin herää kysymys, että mistä jouluruuasta joku ihminen ei voi muka pitää, joten avataan tätä minun jouluista ruokaympyrää pikkuisen enemmän.

Kinkku toimii aina ja perunat ovat myös ihan hyviä, mutta siinä ne alkavatkin sitten olemaan – joulumenu koko komeudessaan minun osaltani. Laatikot eivät maistu, kalat (lukuun ottamatta lohta, jota opin syömään kuluvana vuonna) ovat ehkä kamalinta tavaraa mitä keittiössä voi valmistaa. Joulupöydästä minun makunystyröitäni ei myöskään hemmottele maukkaudellaan pilkotut punajuuret, jota jotkut kutsuvat rosolliksi, eli ko. ruoka on minulle myös BIG NO! No entäs sitten se puanainen vaahto, joka näyttää erehdyttävästi hyvältä ja jonka voisi kuvitella olevan esimerkiksi mansikan makuista kermavaahtoa, mutta ei, ei se ole sitä, se on punajuurenmakuista kermavaahtoa…en voi edes käsittää kuka ko. lisukkeen on keksinyt ja ennenkaikkea – miten?!?!? Lisäksi on lihapullia, jonka sisälle on survottu sattumaksi kokonainen luumu, joten sekin ”pulla” on pilattu jo ennen kuin on asetettu tarjolle joulupöytään.

Sitten päästään jälkiruokiin, jotka yleensä maistuvat minulle, mutta ei joulupöydässä… Löytyy kiisseliä missä on rusinoita…ei kiitos! Jokaiseen kakkuun laitetaan ihan kiusaksi marsipaania, joka ei myöskään maistu minulle. Tarjolla olevien konvehtien sisällä on joko likööriä, rommia tai muuta alkoholia ja mielestäni viina sopii suklaakarkin sisälle yhtä hyvin, kuin oravalle verkkarit. Sitten on ne kettukarkit! Kyseisiä karkkeja ei syö kukaan ainuttakaan kappaletta vuoden aikana, ellei joku vanhus niitä satu tarjoomaan, mutta jouluna niitä sitten ahmitaan hymyssä suin kaksin käsin posket pullollaan. Joulun makeaherkuista on kuitenkin yksi ylitse muiden, nimittäin ne perkeleen vihreät kuulat! Niihin kun laittaisi mustat nahkaremmit kiinni, niin voisi kuvitella, että jouluna pelattavat Tuttu Juttu, Kuumaperuna, Alias ja muut seurapelit ovat saaneet täysin uuden haastajan, joka alkaa heti kun perheen pienimmät ovat menneet nukkumaan. Ainut ilo siis kyseisistä kuulista on se, että ne voi halkaista keskeltä kahtia ja kun niitä kuulan puolikkaita nuolaisee, niin ne voi ”liimata” leikkisästi otsaan kiinni ja esittää, että olisi vihreät sarvet päässä.

Toki tämä kaikki on minun menetykseni ja kuten alussa kirjoitin, olisi mahdollista opetella tykkäämään noista kaikista joulupöydän antimista. Ehkä ensijouluna sitten…herkutellaan nyt kuitenkin juhannuksena ennen sitä.

Mukavaa viikonloppua kaikille sinne keittiöiden patojen ääreen. 🙂

<3 S-J