Jo toinen ensimmäinen kerta…
Minkälainen jantteri täällä näitä näppäimistön kirjaimia sitten tällä korppi-tekniikalla näppäilee? Jos kirjottaisin oman elämänkertani nyt tähän, niin luultavimmin, joku kirjakustantamo haluis julkasta tämän ensimmäisen postauksen joulumarkkinoille ”Ei näin”-opetuskirjan muodossa ja elokuvayhtiöt soittelisivat taukoamatta saadakseen tehdä kauhukomediatrilleri-elokuvan elämästäni. Eli toisin sanoen tästä tekstistä tulis aivan liian pitkä. Se mitä olen, mitä teen ja mitä minun elämässäni tapahtuu, selviää ajanmyötä näissä blogiteksteissä.Pienenä pintaraapaisuna nyt kuitenkin:Eli olen 32 vuotias ja ihan perus sälli Vaasasta. Työkseni ajan sini-valkoista jäätölöautoa muistuttavaa Transportteria, eli ammatiltani olen poliisi. Lisäksi teen sivutulonlähteenä kiinteistösijoituksia. (Tosin sivutulonlähteenä taitaa olla toi oikea ammatti mitä teen, mutta kuitenkin.) Vapaa-aikaan kuuluu todella vahvasti urheilu ja nimenomaan kuntosalitreeni. Urheillut toki olen koko ikäni. Jalkapallo, lippupallo, kartting ja jääkiekko plus ne lukuisat muut lajit mitä on tullut junnuna kokeiltua nyrkkeilystä lumilautailuun. Jääkiekko oli kuitenkin pitkään minulle kaikki kaikessa. Lätkän aloitin kuusivuotiaana ja sitä sirklailua kestikin seuraavat reipas kymmenen vuotta. Siinä vaiheessa, kun tytöt ja mopot tulivat kuvioihin, niin jostain kumman syystä niiden huomio vei voiton ja luistimia ei treeneihin sidottukkaan enää niin kireälle tai joskus luistimia ei sidottu treeneihin laisinkaan. Tyttöjen narraaminen vei vain pojalta isomman huomion. Muutaman vuoden päästä lyötiinkin sitten lopullisesti Hiltillä hokkarit seinään.
Tässä vaiheessa aloin kuitenkin käymään aktiivisesti kuntosalilla ja sitä aktiivisuutta on jatkunut tähän päivään saakka. Mitenkään hampaat irvessä en todellakaan ole treenannut enää noin kahdeksaan vuoteen. Olen monesti sanonutkin, että: ”Minun treenaaminen nykyisin on verrattavissa satujumppaan”. Treeniohjelmastani jäi pois kaikki ns. ”ikävät liikkeet”, enkä koskaan ole ainuttakaan kiukuttelua tai huonoa omaatuntoa saanut / kokenut siksi, että suunniteltu salitreeni onkin syystä tai toisesta jäänyt siltä päivältä välistä. Toki voi olla, että koska en ole kokenut mitään paineita treenaamisesta, vaikka treenaaminen ja tarkka ruokavalio onkin ollut tärkeää minulle, niin treenaaminen on ollut vain mielekästä paineiden purkausta ja siksi tuntunut edellämainitulta ”satujumpalta”. Nyt tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, kuin olisin saanut vuoden sisällä ihan uuden vaihteen päälle. Treenaaminen tuntuu taas ihan oikealta treenaamiselta ja niitä ”ikäviäkin liikkeitä” tulee taas tehtyä. Ammattini on vuorotyötä ja työvuoroni ovat joko 07:00-18:00 tai 18:00-07:00. Monesti yövuoron jälkeinen päivä meneekin semmoisessa lievässä ”koomassa”, ettei oikein tiedä onko omalla vai naapurin asialla. Päivävuoron jälkeen on takki sitten taas monesti niin tyhjä, että oma sohva tuntuu ajatuksena paljon houkuttelevammalta, kuin kuntosalin jalkaprässi. Kuluneen vuoden aikana olen ollut yhteensä 9kk vuorotteluvapaalla ja voi hyvin olla että, treeni on tuntunut helpommalta kuin ennen ja kulkenut muutenkin hyvin juuri sen vuoksi, että päivärytmit ovat olleet ns. normaaleja.
Ethän bloggaamattajätä hiihtämättäjättämisiäsi ?
En tietenkään 🙂
S-J
Oli hyvä blogin alotus kirjotus
No mutta kiitos 🙂
S-J
Oli hyvä kirjotus! 🙂
Tänks
S-J
Mukavuutta
Mielenkiinnolla jään seuraamaan! 🙂 Olen itse aina haaveillut poliisin ammatista mutta pituuteni mietityttää. En ole kehdannut udella tarkemmin mutta nyt tuli hyvä sauma kysyä: minkä pituiseksi arvioisit lyhimmän kollegasi? 🙂
Moikka Miitta. Jaa’a, harvemmin on tullut työkavereita mittailtua, mutta en usko, että lyhkäsimmät ainakaan koripallo-ottelussa alotuskokoonpanoon pääsee. Eli toisin sanoen, hae ihmeessä poliisikouluun jos siltä tuntuu. Koko ei ole se millä poliisi työskentelee, vaan ulosanti, artikulaatio, puhetaidot, ym, niillä pärjää monessa tilanteessa paremmin. 🙂
S-J
Oon nyt pari päivää seurannu sua somen eri kanavoita pitkin (lue stalkkeri) ja sä vaikutat ihan huipputyypiltä! Jos en asuis keski-suomessa, tulisin sinne ja pyytäisin sua ulos kerran jos toisenkin! 😀 Jään mielenkiinnolla lukemaan blogiasi, tsemppiä! (Eläkä ota tästä somesta liikaa paineita)
Moi.
No siis mähän oon hyvä tyyppi, eli ihan oikeen kuvan oot saanu 😀 ✌️ ja en tietenkään ota somesta mitään paineita, ei ole syytä 🙂 Mukavaa syksyä sinne keski-suomeen. 🙂
S-J
Ei hullumpi aloitus teksti ! Jään mielenkiinnolla seuraamaan lisää postauksia.
Ps. Jos se oma sohva alkaa tökkimään, niin mun sohvalta löytyy tilaa !
Haha. 😀 No kiitos kiitos. 😀
S-J