”God bless the broken roads”
Oletko sinä kävellyt metriäkään minun kengilläni? Oletko sinä kävellyt metriäkään kenenkään toisen kengillä? Niinpä, mutta olet kuitenkin valmis tuomitsemaan hänet yhden tarinankertojan kertomuksen perusteella, tietämättä koko totuutta. Tai olet valmis mestaamaan hänet sen vuoksi, miten hän on omaa elämäänsä päättänyt elää.
Meillä kaikilla on se oma ”kynä” jolla me jokainen kirjoitetaan sitä ihan ikiomaa elämäntarinaa. ”Toisella on parempi käsiäala kuin toisella ja joskus tulee niitä kirjoitusvirheitä”. Niin, niitä kirjoitusvirheitä tulee meille kaikille, päivittäin, niin sinulle kuin minullekin. Ihminen tekee keskimäärin noin 500 valintaa päivässä ja käsi ylös se, joka esimerkiksi eilen ei tehnyt ainuttakaan väärää valintaa… Nyt sinäkin, joka juuri lapasen kohti taivasta heitit, voit laskea sen alas, koska joku niistä eilen tekemistäsi valinnoista oli väärä, se on yksinkertainen fakta. Ne väärät valinnat voivat olla ihan pienen pieniä, mutta joku toinen valinta olisi ollut parempi. Joku niistä valinnoista voi nyt tuntua ja näyttää oikealta, mutta samalla, kun tämä maailma muuttuu ja aikaa kuluu, niin osasta niistä aijemmin sinun tekemistäsi valinnoista tulee vääriä – ns. ”The butterfly effect”.
Nykyisin huomaa kuinka ihmiset ovat enemmän ja enemmän valmiita tuomitsemaan toisia heidä tekemistään valinnoista, virheistä ja tavasta elää sitä omaa elämää. Niin juuri tavasta elää HEIDÄN omaa elämää. Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että meistä kukaan ei pääse toisen pään sisälle, eli meistä kukaan ei tiedä miksi ko. henkilö on päätynyt esimerkiksi juuri ko. ratkaisuun tai miksi hän elää elämäänsä juuri siten, kun hän sitä elää. Meistä kukaan ei tiedä varmuudella mitä ”taisteluita” hän on elämässään läpi käyny ja ne käydyt ”taistelut” vaikuttavat sen hetkisiin valintoihin sekä siihen, miten hän elämäänsä haluaa elää. Silti olemme valmiita tuomitsemaan hänet. Omia mielipiteitä saa ja pitää olla. Mielestäni on myös hyvä, että niitä tuo esille, näin moni voi saada uutta näkökulmaa asioihin ym. Mutta sen pitäisi jäädä siihen. Esim kiusaaminen, huhujen levittäminen, selän takana puhuminen ym on täysin turhaa. Se on mielestäni vain ja ainoastaan itsensä ylös nostamista siten, että lyö muita alaspäin. Valitettavasti se on todella yleistä ja arkipäivää nykyään.
Tietenkin kaikkien tulee elää tässä yhteiskunnassa lakien ja normien mukaan, muuten tämä koko ”paletti” ei yksinkertaisesti vain toimi, mutta sitä minä en tarkoittanutkaan. Minä en ole esimerkiksi metriäkään kulkenut Osama bin Ladenin sandaaleissa, mutta kyllä minä silti tuomitsin hänen toimet todella jyrkästi ja ei, en koskaan kysynyt hänen kantaa asiaan, vaan tuomitsin hänet sen mukaan mitä olin muualta kuullut. Edellämainitussa asiassa nyt kuitenkin vain painitaan ”hippasen” eri sarjassa, kun arkipäivän valinnoissa ja teoissa, joten täytyy myös osata suhteuttaa asioita, kuten tässäkin.
Miksi ja ennen kaikkea miten, ihmiset ovat valmiita tuomitsemaan toisen sen mukaan, miten hän haluaa itse omaa elämäänsä elää, sitä en ymmärrä. Toinen tykkää pukeutua mustaan toinen värikkääseen, toinen tykkää salmiakista toinen taas hedelmäkarkeista, toinen urheilee ja toinen taas ei, toinen tykkää mielummin syödä hyvää ruokaa vaikka se ei olisi terveellistä ja toinen taas syö ruokaa jonka mausta ei edes pidä, ihan vain siksi, että se on terveellistä…lista on rajaton. Mutta meillä jokaisella on kuitenkenkin oikeus kävellä sitä omaa elämänpolkua juuri semmoisilla askelilla ja siihen tahtiin, kuin me itse haluamme. Se miksi toinen tallustaa sitä polkua hitaampaa ja samalla toinen juoksee omaa polkuaan, kuin ”Mooses Kiptanui kolmentonnin aitoja”…sitä me ei vaan yksinkertaisesti voida tietää, ei kummankaan ”porskuttajan” osalta.
”God bless the broken roads” tuo teksti on tatuoituna minun rintaan. Se kertoo juuri siitä, että minä teen virheitä, minä teen vääriä valintoja – ne ovat niitä ”rikkonaisia teitä”. Toiset virheistä voi unohtaa samantien, toiset pidemmän ajan kanssa ja toiset seuraavat mukana koko loppuelämän, niiden kanssa pitää vain oppia elämään. Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että ne omat virheet myöntää itselleen, vain sitä kautta niistä voi oppia. Itselläni on ainakin tarkoitus olla joka päivä pikkusen parempi ihminen kuin eilen ja valmistahan siitä ei tule koskaan. Se on operaatio, joka kestää tasan siihen asti kunnes vaihdan hiippakuntaa.
Joten seuraavalla kerralla, kun olet osoittamassa tuomitsevalla sormella jotakuta toista, mieti hetki sitä vaihtoehtoa, että laskisit sittenkin sormen alas ja antaisit hänen elää omaa elämää, omien valintojen kanssa. Sinä et ole kulkenut metriäkään hänen kengillään, sinä et välttämättä tiedä asioista koko totuutta, sinä et voi tietää mitä ”taisteluita” hän on elämänsä aikana läpi käynyt ja kun kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen – sinä et voi päästä hänen päänsisälle.
Hyvää loppuviikkoa kaikille <3
S-J
Olipas mahtava postaus taas :)!
Tää kirjotus pistää miettii asioita.
No sitten postaus oli onnistunut, kiitos 🙂
S-J
mahti postaus! Liityn sun sanoihin, totta jokanen sana! 🙂
Kiitos Jenna 🙂
S-J
Pitkästä aikaa blogi, josta jää mielenkiinnolla odottamaan tulevia postauksia! 🙂
OHO, kiitos, olipa kiva kuulla! 🙂
S-J