Jos sanon, että ”Huh huh, mitkä viimiset päivät takana”, niin se ei kuvaa lähellekkään sitä millasia ne päivät on todellisuudessa ollut. Eli kuten jo edellisessä postauksessa kirjoitin, elämäni on aina ollut kuin suoraan jostain saippuasarjasta… ”Jos tänään sataa karvalakin kokoisia lumihiutaleita, niin huomenna voi olla koko kesän kaunein ja lämpimin päivä”. Taas kerran se tuli todettua, että näin se minun kohdallani yksinkertaisesti vain menee.
Nopeesti referoiden mitä edellisen postauksen jälkeen on minun elämässäni tapahtunut: Olin torstaina viimeisen työvuoron töissä, ennen vuorotteluvapaani kolmannen jakson alkamista. Torstaina tein siis päivävuoron ja jossain vaiheessa työvuoroani sain idean kokeilla tehdä niin sanottua ”ab-rollia” toimistotuolilla (okei, en mä oikeesti tiä miten se kirjotetaan tai mikskä sitä sanotaan, mutta joka tapauksessa 😀 ). Eli tuumasta toimeen; puhelin kollegan käteen ja filmi pyörimään. Ennen suoritusta taisin vielä piirtää ristinmerkin rintaan, koska tiesin läsnä leijuvan vaihtoehdon siitä, että lysähdän lattialle kuin Disneyn sarjakuvan Bambi liukkaalla jäällä.
Toisin kuitenkin kävi! Suoritus ei nyt puhtaudellaan päätä huimaa, mutta tulipahan tehtyä. Siinä se lyhykäisyydessään oli, 15 sekunnin videopätkä siitä, kuinka toimistotuolia apuna käyttäen on mahdollista tehdä pieni vatsalihasjumppa hiljaisena hetkenä työpaikalla.
Tämän jälkeen puhelin taskuun ja jossain vaiheessa julkaisin ko. videon Instagramissani ja sieltä jaoin sen vielä Facebookissani. Se mitä videon julkaisu tulisi saamaan aikaan, ei edes piipahtanut minun pienen pienessä mielessäni. Samana iltana ihmettelin, kun videota oli katsottu 2000 kertaa. Minun mielestäni ihan kamalan iso luku katselukertoja, mutta todellisuudessa se oli vasta alkusoittoa tulevalle konsertille.
Viikonloppuna olin lauantaina ystäväni Jannen kanssa ”Lätkä & Säbä”-messuilla ja samana iltana lähdin ystäväni Ollin luokse Lahteen. Lahessa piipahdin oikein paikallisessa yökerhossakin. Kyseessähän oli siis Halloween viikonloppu ja oli kiva, kun osa ihmisistä oli pukeutunut johonkin asuihin. Oli ihmissutta, luurankoa, noitaa, prinsessaa ja jotkut olivat pukeutuneet lahtelaisiksi, ym, ym.. Osa kostyymeista oli todella hienoja kasvomaalauksineen ja osa taas…no osa kasvomaalauksista näytti siltä, kuin olisi antanut Nutella-leivän kaksivuotiaan ”Viljamin” itse syötäväksi. Mutta toisaalta pääasia, että osallistuu ja yrittää, siitä pisteitä 5/5. 🙂
Messuilla
Sunnuntai-iltana palailin takaisin Helsinkiin ja illalla pohdittiin ystäväni kanssa sitä, että julkaisemani video oli lähtenyt kevyelle laukalle – katselukertoja oli jo nimittäin yli 12.000!!!
Maanantai aamupäivällä sainkin sitten edellämainitulta ystävältäni viestin, joka oli seuraavanlainen:
Koska itse ymmärrän eri nettisivuista yhtä paljon, kuin sika pohjantähdestä, niin ystäväni selvitti nopeasti minulle, että kyseessä on nettisivusto, jolla on noin 70-80 miljoonaa uniikkia vierailijaa kuukaudessa. Hänen nopean laskelman mukaan videon olisi nähnyt jo siinä vaiheessa noin 2 miljoonaa ihmistä, koska video oli HOT-feedissä. Okei siis hetkinen nyt… Mä ihmettelin jo sitä, kun videolla oli näyttöjä 2000 kertaa. Mä kauhistelin sitä, kun videolla oli näyttöjä yli 10.000 kertaa. Mutta 2 miljoonaa katselukertaa…se oli jo….no se oli sitten pikkusen enemmän. 😳
Seuraavaksi ko. jutusta uutisoi Stara-verkkolehti. Seuraavana päivänä minuun oli yhteydessä niin Ilta-Sanomat, kuin Iltalehtikin ja lisäksi Vaasan paikallislehti Vasabladet….ja tämä kaikki siksi, että minä jumppasin 15 sekuntia, käyttäen apunani toimistotuolia. Mutta millaista palautetta olen sitten saanut? Pelkästään hyvää! Viestejä on tullut muun muassa siitä, kuinka hienoa on, että poliisi pitää kunnostaan huolta ja kuinka ko. video on motivoinut myös monia muita kokeilemaan samaa, joko töissä toimistotuolilla tai kuntosalilla perinteisellä voimapyörällä. Eli toisin sanoen, tavoite on saavutettu. Syy siihen miksi ko. videon omalle Instagram-tilille alunperin postasin oli se, että halusin näyttää sen tosiseikan – ei liikunta vaadi aina jumppavermeitä, eikä aina tarvitse mennä kuntosalille tehdäkseen pienen hyödyllisen harjoituksen.
Ja sitten itse otsikkoon. ”15 sekunttia kestävä matka julkisuuteen…” Moni on kysynyt, että miltä nyt tuntuu olla julkisuudessa. Ei, en koe olevani julkisuudessa. Saan edelleen kulkea rauhassa kadulla, en tarvitse henkivartijoita, en usko, että saan kutsua linnanjuhliin, eikä minua ole edes pyydetty mihinkään poikabändiin laulamaan… Toisin sanoen, minun elämäni ei ole muuttunut mitenkään ja olen edelleen se sama ukko, kuin mitä olin viikko sitten, sillä erolla, että nyt tiedän pystyväni tekemään ”ab-rollia” toimistotuolilla työhaalarit, luotiliivit sekä varustevyö päälläni.
Nii’i Jussi ja mieti kuinka monet tuhannet ja taas tuhannet ”urpot” jumppaa kepin kanssa, herranen aika sentään. Mutta kiitos palautteesta ja oikein hyvää syksyä sinulle.
Mites toi poikabändi, sitähän on jo kokeiltu! Pitäiskö se herättää nyt henkiin! hahah
Ei vittu mikä urpo. Jumppaan mä työtuolin kanssa
Nii’i Jussi ja mieti kuinka monet tuhannet ja taas tuhannet ”urpot” jumppaa kepin kanssa, herranen aika sentään. Mutta kiitos palautteesta ja oikein hyvää syksyä sinulle.
Kohtuu vahva mediapöhinä näin uuden blogin myötä, hyvä Somejaakko! 🙂
Oot niiin hot! ;D
No oho ja kiitos. 🙂 Tolla kommentilla mä elänkin seuraavat 6kk ainakin. 🙂
S-J