Monet ihmiset kyselevät, minkälaista on olla kaksonen. Olemme aina tottuneet elämään yhdessä ja pitämään yhtä – tsemppaamme toinen toisiamme ja toisinaan syntyy tervettä kilpailua. Esimerkiksi opiskeluaikoina aina syntyi tervettä kilpailua, ja jos toinen esimerkiksi luki tenttiin, niin toisenkin oli pakko lukea. Sama juttu esimerkiksi urheiltaessa – jos toinen lähtee salille niin toisen on ”pakko” mennä myös, ettei tule huono omatunto. 🙂 Nämä ovat vain muutamia pieniä esimerkkejä miljoonan muun asian kanssa.

Olemme koko elämämme olleet tiivis kaksikko ja ajattelemmekin kaikesta ihan samalla lailla. Välillä ei tarvitse edes sanoa lausetta loppuun, kun toinen jo tietää, mitä toinen ajattelee. On kivaa että aina on toinen puolisko elämässä, joka ajattelee samalla tavalla, ja jonka kanssa on koettu kaikki elämänvaiheet yhdessä vauvasta lähtien. 🙂

Tottakai myös kinastelemme paljon, oikeastaan päivittäin. Välillä menee hermo jopa toisen ääneen. Ja useasti puhumme toistemme päälle, niin kumpikaan ei saa lausetta loppuun sellaisen yhtäaikaisen  pälpätyksen keskeltä, saati kuulla mitä toisella oli sanottavaa. Ihan pienetkin jutut saattaa aiheuttaa kinaa – esimerkiksi, jos toinen kolistelee liian kovaa tai näpyttelee läppäriä kovaäänisesti. 😀

Olisi vaikeaa kuvitella olla ilman kaksoissiskoa, koska siihen on koko elämän ajan tottunut. Ja varsinkin kun on aina ollut tosi läheinen – jotkut kaksoset ovat paljon erillään ja tavoittelevatkin erilaisuutta. Meillä on aina ollut ihan samat mieltymykset ja elämäntavoitteet.

Tuosta tulikin mieleen, että mietimme tässä juuri, missä asioissa olisimme erilaisia. Ei edes tule mieleen sellaista ruokaa, josta vain toinen tykkäisi. 🙂 Paitsi pienenä toinen meistä inhosi tacoja, ja toinen tykkäsi niistä hirveästi. Mutta sekin on nyt vanhemmiten muuttunut.

Olemme aina eläneet semmoisessa hyvässä harmoniassa samanlaisuuden kanssa. Meillä on aina ollut myös kova vauhti päällä, kun yhdessä pääsemme vauhtiin, ja elämme aina todella isolla tunteella yhdessä – kaikki ilot ja surut. Toinen puolisko myös tuo semmoista ”boostia” ihan kaikkeen tekemiseen – nauramiseen, innostumiseen tai vaikkapa huutamiseen. Jos yhdessä innostumme jostakin asiasta, niin se on kyllä aina semmoista turbo-innostumista nollasta sataan, että oksat pois. 🙂

Varsinkin ulkomailla ihmiset aina kyselevät, että no onkos meillä nyt sellaista kaksosten telepatiaa. Esimerkiksi tunnemmeko toisen puoliskon tuntemukset, vaikka olisimme eri paikassa. No ei nyt ihan sellaista telepatiaa kyllä ole, mutta hyvin useasti saatamme yhtäkkiä ajatella samaa asiaa tai olla aikomassa tehdä ihan samaa asiaa. Kaipa se johtuu siitä, kun on niin samanlainen mieli, niin ajatuksenkulku menee hyvin samalla tavalla.

Vaalikaa lähimmäisiänne <3