Viime postauksessa tuli luvattua listata niitä asioita, jotka täällä on paremmin. Kai tää on osa sitä selitystä, miks halusin muuttaa etelämpään ja osaks muistutuksena siitä, kuinka niistä elämän pienistä iloista kantsii ottaa kaksin käsin kiinni, kun muuten on aavistuksen tukalampaa.

Joku ihana muistuttikin luettuaan edellisen, miten niitä demoneja vastaan taisteltiin..? No ruokkimalla valkoista koiraa. Simppelisti tiivistettynä, mun valkea puppeni on ravittu näillä. Mitä sun turre pupeltaa?

Syö sun vihreet

Mä oon ihan fiiliksissä siitä, että täällä saa tuoretta lähiruokaa vuoden ympäri. Tää mesta on täynnä pikkusia vihanneskaupppoja, joista yhdestä on tullu mun erikoislemppari. Jotenkin supersiistiä tietää, et ne vihreet mun lautasella on oikeesti kasvanu sen äärimmäisen sympaattisen fabun takapihalla.

Puistojumppa forever

Te tiedätte, että mä pidän juoksemisesta ja puistojumpista. No arvatkaapa kuinka onnellinen oon siitä, että täällä edellämainittuja on jopa mielekästä harrastaa ympäri vuoden. Ostin TRX-nauhankin monipuolistamaan lihaskuntotreenejä, koska kuka tarttee salia hä? Heti kun aurinko laskee tää mimmi säntää rantabulevardille harrastamaan turrepujottelua – Tää ansaitsis ihan oman postauksensa.

Vapaapäivät ku lomalla

Mä nautin siitä, että kun mulla on täällä päässä vapaapäivä, tuntuu edelleen siltä kun oisin lomalla. Voin haahuilla koko päivän kaupungilla, eksyä matkalla Vallettaan, nauttia lounasta terassilla, maata rannalla tai leikkiä turistia ja lähteä ratsastusretkelle. Diggaan vetää vapaat sen kummemmin suunnittelematta, jolloin saattaa vaikka löytää ittensä rantakiviltä vetämässä duettoa tulisen italianon kanssa.

Äiti aina sanoo, et arjesta pitäs löytää ne onnellisuusjutut ja mä komppaan sitä. Oon super tyytyväinen mun arjen kulmakiviin  -ravintoon, liikuntaan ja rentoutumispuoleen, mutta villinä sieluna kaipaan myös ajoittain toimintaa.

Seuraavassa vähän omia rajoja rikkovaa toimintaa a la NeitiKotipelto. Pysy kuulolla.