Kaikki aloittavat jostain.

Kuten esittely kertoo, olen tosiaan 26-vuotias helsinkiläinen nuori nainen, joka Minttu Katariinaksi aikoinaan kastettiin. Kun olin pieni, äiti kutsui mua jostain syystä myös kinttu-matleenaksi.

Olin rämäpää rääväsuu, temperamenttinen, poikatyttö ja ylivilkas luonnonlapsi. Kävelin paljain jaloin aina, kun mahdollista. Koulussa en koskaan ollut hyvä, mutta taideaineissa pärjäsin. Matemaattinen älykkyys puuttuu kokonaan, mutta sen sijaan lähes koko aivokapasiteetti on käytetty muistamaan turhanpäiväisimpienkin biisien sanat ulkoa. Olen aina ollut liikunnallinen ja taiteellinen lapsi, taidan olla vieläkin.

Lapsuus ja nuoruus meni itseään etsiessä, enkä ole vieläkään löytänyt. Jos kävelee vastaan jossain niin voisitko ohjata oikeaan osoitteeseen? Kouluja on kokeiltu käydä, mutta todettu, ettei minusta siihen ole. Ainakaan vielä. Annan itseni kasvaa sen verran, että löydän oman juttuni. Töitä lähdin tekemään kuitenkin jo 14-vuotiaana peruskoulun ohessa. 16-vuotiaana sain ekan vakkariduunin ja 10 vuotta tässä on porskutettu menemään erilaisissa hommissa.

Tällä hetkellä työskentelen asiakaspalvelussa operaattorialalla. Työ on erittäin mieleistä ja palkitsevaa, joten koen, että tämä on mun juttu. Pitää vain oppia vielä paremmaksi tietyissä asioissa. Halu kasvaa ja oppia on kova.

Omasta mielestäni olen luonteeltani rehellinen, aito, suora, omanlaatuinen ja ihan kiva. Kenenkään p##kaa en purematta niele, enkä suostu olemaan kynnysmattona. Ole nöyrä, mutta älä nöyristele – se on mun motto. Pyrin olemaan kohtelias kaikkia kohtaan ja kunnioittaa ihmisiä, mutta jos huomaan sen olevan vain yksipuolista, on minulle sen jälkeen se ja sama. Jos mä jossain asiassa olen hyvä, niin mä olen hyvä ystävä. Pidän huolen omistani ja me ystävien kanssa kannetaan toinen toisiamme vuorollamme. Mulla onkin kummilapsia jo kohta jalkapallojoukkueellinen, heitä on jo 4. Ja olen ylpeä kummi. <3 Kiusaamista en siedä, enkä hyväksy missään muodossa. Entisenä koulukiusattuna puolustan kaikkia kiusaamisen kohteeksi joutuneita, enkä koskaan vähättele. Siitä lupaan puhua blogissani varmasti enemmän.

Muut ihmiset puolestaan kuvailevat mua mm. seuraavin sanoin:

”Minttu on räiskyvä, räväkkä, ihana, pöhköpää, tsemppari, rempseä, vilkas, eläväinen, taistelijaluonne, suorasanainen, empaattinen, rohkea ja vahva persoona”

On mua joskus haukuttu myös fiksuksi, jokaisella meillä on omat hyvät hetkemme. Ja mulla on kuulemma hyvä pylly.

Harrastuksistani sananen.

Aloitin käymään salilla lokakuussa 2012 puhtaasti siitä syystä, että tarvitsin jonkun avun masennukseeni, jota sairastin. Päätin loputtomien erilaisten hoitokokeilujen jälkeen ottaa ohjat omiin käsiin ja muuttaa elintapoja. Tämä keino olikin ainoa, joka itselle toimi. Sen jälkeen olen ollut henkisesti vahvempi ja vakaampi, kuin koskaan. En olisi ikinä voinut kuvitella, että entisenä joukkue- ja kontaktilajien harrastajana päätyisin puurtamaan ihan yksin ja vieläpä hikiselle salille. Aiemmin olin ollut täysin sitä mieltä, että tuollaiseen minä en todellakaan ryhdy. Niin vaan kävi, että salille tie päätyi. Otin ensin personal trainer -paketin, jotta oppisin käyttämään erilaisia laitteita ja ylipäätään ymmärtämään, että mitä lihasta milläkin liikkeellä treenataan. Pikkuhiljaa myös itse tutkien ja tietoa etsien opin enemmän ja tässä sitä nyt ollaan. Edelleen rakastan kyseistä hommaa, se on mun aikaa, kun mä saan nollata pään ja keskittyä vaan toistoihin aivot narikassa. Käyn treenaamassa lasten ehdoilla n. 4-6 kertaa viikossa, riippuen aina muista menoista. Lihakset kun ei tunne viikkoa, eikä tiedä mikä viikonpäivä on menossa, ei ole mikään pakko yrittää saada treenikiertoa mahtumaan seitsemään päivään.

Musiikki on ollut mun juttu pienestä pitäen, lauloin joka paikassa, olin musiikkipainotetulla luokalla ala-asteella, esiinnyin aina koulun juhlissa ja meillä oli bändejä. Soitan eri soittimia ainakin kohtalaisesti. Mun äiti sanoo, että osaan laulaa, joten oon tehnyt omaa musaakin. Siinä vähän itseironiaa, tiedän pystyväni parempaan ja jonain päivänä myös näytän sen, kun aika on.

Mallina oleminen alkoi puhtaasti siitä, kun työstin vaikeaa eroa. Näin itseni väärässä valossa. Kysyin ystävältäni Eliza Raskilta voisiko hän ottaa minusta joitain kivoja kuvia. Ne olisivat ns uusi alku minuudelle. Ennen vihasin kameroita, mutta silloin huomasin, ettei se olekaan niin kamalaa. Se on minulle yksi tapa toteuttaa itseäni, jotain mistä saan sen fiiliksen, että tässä mä oon hyvä, kun onnistutaan kuvaajan kanssa. Kuvauksista tulen varmasti puhumaan myös enemmän.

Bloggaamisen aloitin nyt uudelleen, kun siihen tuli näin mahtava tilaisuus. Tällaista tarjousta ei montaa kertaa elämässä tule, että on mahdollisuus hyvälle sivustolle avata sydäntään, valmiiseen toimivaan pohjaan. Edellinen blogini, joka kuoppasi itsensä yli pari vuotta sitten, kaatui omaan kömpelyyteensä ja oli liikaa painottunut treeniin. Tuntui, että sillä hetkellä kaikki oli sanottu. Tästä haluankin tehdä monipuolisemman, rajoitteettoman ja sisältörikkaamman blogin.

Minua on siunattu myös kahdella kauniilla ja täydellisellä tyttärellä. He ovat 6-vuotias Ida ja 2-vuotias Nea. He eivät tule kasvoillaan esiintymään blogissani, tai muualla sosiaalisessa mediassa, koska haluan suojella heitä pienimmältäkin pahalta. Koska olen rehellinen, eikä minulla asian suhteen ole salattavaa, myönnän aivan suoraan, että lapsilla on eri isät. Tästä olen lukenut ja kuullut paljon ikäviä kommentteja. Totuus kuitenkin on se, ettei elämä ole mustavalkoista, tai mene aina niin, kuin suunitteli, joten uskonkin huutelijoiden olevan vain tietämättömiä ja kokemattomia. Yksinhuoltajuus ei muutenkaan nyky-yhteiskunnassa ole mitenkään vieras ja erikoinen asia, joten teille, jotka edelleenkin olette kangistuneet vanhanaikaisiin perhearvoihin ja -malleihin, suosittelen ottamaan aikakonematkaa tälle vuosituhannelle. Tästä tulen takuulla tekemään postauksen tulevaisuudessa.

Tässä oli tämän blogin avaus, jos tulee mitään mielen päälle, ideaa, kysymystä, mitä vaan niin kirjoittele kommenttia, tai laita vaikka viestiä instassa/snäpissä.

Yläbannerin kuvien creditit vasemmalta oikealle:

Matias Helle, Jarno Lindholm ja Riku Larvanto

Bannerin sai aikaan:

Oskari Olematon Kivimäki

<3: Minttu

PS. Minut näkee meikittä arkisissa askareissa päivittäin snapchatissa! Löydät mut nimimerkillä Minttukatariin4