Takaisin Helsingissä, ja erityisesti takaisin elävien kirjoissa. Kotiin saavuin jo maanantain ja tiistain välisenä yönä, mutta tuliaisina olinkin saanut jonkinlaisen ruokamyrkytys-vatsatautipöpön. Välillä sitä sairastaa flunssaa sun muuta, mutta kyllä sitä oman kuolevaisuutensa muistaa aina erityisesti kun joutuu muutaman päivän viettämään kokonaan sänkypotilaana. Olo on riutunut ja voimaton, mutta onneksi parina päivänä on jo pystynyt syömään kohtalaisesti. Tänä aamuna yritin ensimmäistä kertaa lähteä kokeilemaan onneani salille, mutta reippailtuani Kamppiin kirpeässä syysilmassa tein u-käännöksen ja kävin vain nappaamassa Factorysta salaatit lounaaksi. Oli ihana käydä vähän haukkaamassa raitista ilmaa, mutta kyllä tuon kävelylenkin aikana kävi selväksi, että vielä ei sitä punttitreeniä uskalla vetää. 😀 Ei ennen, kuin on voimatasot saanut kerättyä takaisin entiselleen.

Loppu Berliinin loma sujui tosiaan ystäväni kolmekymppisiä juhliessa – ihania ihmisiä taianomaisessa kaupungissa, jossa on aina ilo käydä, ja joka tuntuu kotoisalta jo heti lentokentällä! Uusia upeita tuttavuuksia tuli taas sylikaupalla, sekä vanhoja ystäviä oli tietenkin aina yhtä ihanaa nähdä. Harmiteltiinkin joidenkin suomiystävien kanssa, miten sitä joutuu näin aikuisena matkustamaan toiseen maahan saadakseen porukan kokoon. Niin tai näin, aina törmätessä tuntuu kuitenkin, ettei päiviäkään olisi vierähtänyt. Näillä muistoilla jaksaa taas painaa arkea eteenpäin hyvän aikaa. <3

Taakse jääneellä viikolla en ole juurikaan ehtinyt muuta tehdä kuin sairastaa, ja tänä viikonloppuna suunnitelmissa on lähinnä töitä. Niin paljon kuin nautinkin juhlimisesta, kyllä se aina verottaa muutaman päivän (jopa ilman mitään ruokamyrkytyksiä :D), että pääsee arkeen kiinni. Apua, kohta alkaa pikkujoulukaudet sun muut! Kesän jälkeen sitä huokaisi helpotuksesta, että nyt et ei tarvitse vähään aikaan mihinkään mennä – eipä. Itse kuitenkin nautin niin paljon jo pelkästään ihmisten näkemisestä ja muutaman tunnin kaupungilla pyörähtämisestä, että ei yhtään harmita käydä moikkaamassa ystäviä, ja sen jälkeen kipittää kotiin teekupposen ääreen. Tällöin saa nauttia siitä seuraavasta päivästäkin ilman sen kummempia dagen eftereitä. Nyt erityisesti yritän käyttää kaikki hyvät ulkoilukelit hyödyksi, etenkin niin kauan kun nenänsä uskaltaa ovesta laittaa ulos ilman kommandopipoa – tuntui talvi tulleen nyt jo rytinällä yhden viikonlopun aikana!

Tässä tälläiset väliaikaterveiset, tulen palailemaan paremmin blogin pariin vielä viikonlopun aikana kun on saanut taas rytmin pyörimään ja arjesta kiinni.

Stay tuned, ja ihanaa viikonloppua kaikille!
xx

Minna