Hei kaikki, tässä on Viljo. Ajattelin, että on aika esitellä kuulumisten lomassa myös hieman tarkemmin meidän perheemme uusin tulokas. Pari viikkoa takaperin kasvattaja toimitti meille Vaasasta saakka tälläisen rakkauspakkauksen, ja herra on vienyt meidän molempien sydämen totaalisesti.

Mikä sai meidät siis ylipäätään harkitsemaan toista kissaa? Kuten olen aikaisemmin maininnut, vuosi sitten meitä ei ollutkaan enää vain kaksi, vaan perheemme kasvoi yhdellä kissavauvalla. Maine coonimme Alma on Jyväskylästä, ja muistan edelleen kun eilisen kun treffasimme kasvattajan kanssa Forssan ABC:llä. Alunperin suunnitelmissa oli tosiaan hankkia vain yksi kissa, ja rotu valikoitui täysin sen puolesta. Coonit ovat itsenäisiä ja pärjäävät myös ainoina kissoina, mikä vaikutti valintaamme. Halusimme kuitenkin ihmisrakkaan ja sosiaalisen rodun, ja maine coonissa yhdistyi kaikki nuo piirteet. Ystävälläni on kissa samalta kasvattajalta, joten valinta oli aika nopeasti selvä. Aikaa vuotta vierähti ja kissavauvasta kasvoi nyt jo yli 6 kiloinen kissaneiti! 😀 Jossain vaiheessa aloimme huomata, kuinka kissa kuitenkin vaikutti hieman tylsistyneeltä – leikkiin olisi kiinnostusta, mutta meillä ei aina työkiireiden vuoksi ollut aikaa.  Ajatus toisesta kissasta alkoi kytemään mielessäni, mutta päätin haudata sen toistaiseksi.

Muutaman sivulauseessa mainitun ehdotuksen ja ylipuhumisen lopputuloksena sain Markuksenkin viimein vakuutettua siitä, että me tarvitaan (;)) toinen kissa taloon. Olin netissä törmännyt rotuun nimeltä american curl, joak kippurakorvaisena pikku marakattina teki vaikutuksen. Tarkemmin googlettelemalla paljastui, että se sopii nimenomaan toisen kissan kaveriksi sosiaalisuutensa puolesta, joten aloin aktiivisemmin etsimään kasvattajaa viime vuoden lopulla.

Tehtävä ei ollut kauhean helppo, sillä rotu on edelleen melko harvinainen, eikä kasvattajia ole monta. Melkein kaikki, joiden sivut löysin, olivat saaneet pennuilleen jo kodit, ja yhteydenottoihin vastattiin ”eioota”. Lopulta päädyin Vaasalaisen kissalan kotisivuille, ja verkosta tuijottivat kahden pennun nappisilmät. Ajatuksena oli jo ennestään, että haussa olisi nimenomaan poikakissa. Tässäkin kävi tuuri, sillä tyttö oli varattu juuri ennen – ja poika olisi minulle vapaana, mikäli olisimme kiinnostuneita.

Joulun pyhinä teimme siis ”pienen” kieppauksen Vaasaan (jouduttiin jopa yöpymään siellä, kun ei ole ihan tuossa naapurissa :D), ja kävimme katsomaan ensimmäistä kertaa tulevaa perheenjäsentä. Sovimme samantien, että tammikuun puolessa välissä tuo karvavauva muuttaisi meille. Alkoi piiiiiiitkä odotus.

Heti ensimmäisestä päivästä lähtien Viljo sopeutui meille mainiosti. Yhtään koti-ikävää ei ollut havaittavissa, ja poju tutkaili paikkoja rohkeasti. Siihen, että Alma sopeutui uuteen tulokkaaseen, menikin sitten kauemmin. 😀 Nyt parin viikon jälkeen ne tosin jo leikkivät sulassa sovussa, mikä näkyy tietenkin asunnossa – kotiin tullessa kaikki vaatteet on levitelty pyykkitelineeltä, ja pari tauluakin on mennyt jo remonttiin. Miehestäkin on paljastunut sellainen salainen kissaihminen, ettei olisi ikinä uskonut. Rotuvalinta on osunut jälleen kerran oikein nappiin, sillä kyseessä on duracel pupumainen ikikehrääjä, joka puskee syliin ja tulee istumaan seuraksi lavuaariin, kun aamulla yrittää meikata itseään ihmisen näköiseksi. Kaikessa pitää olla mukana ja joka paikassa. Aivan valloittavaa! Riemua saamme myös curlille ominaisista oudoista istuma- ja nukkuma-asennoista, missä vauvakissa roikkuu milloin missäkin. Alta löytyy kuvamateriaalia.

Muuten oma elämä on ollut aika hektistä, kun yritän painaa extrapaljon duunia ennen harjoittelun alkua. Suunnitelmissa on klikkailla ihan lähipäivinä ostoskoriin lentoliput huhtikuun lomareissulle – tätä tulen fiilistelemään vielä lisää! <3 Olen myös kotiutunut parin kuluneen kuukauden aikana mainiosti uudelle kuntosalilleni Töölö Gymille, ja tästä on tulossa ihan ajatuksen kanssa erillinen postaus. Itse olen asunut Helsingissä 5 vuotta, ja jopa pari vuotta siitä Kampissa ja Töölössä aivan tuon legendaarisen punttiksen lähiympäristössä – ja silti jostain syystä tähän asti ehtinyt missata sen. Vaikka matkaa täältä Krunasta onkin keskustan toiselle puolelle jonkin verran, niin ratikka kulkee ja mielellään treenailee laadukkaissa puitteissa. 🙂

Nyt hipsin vetämään illan treenit – pakko yrittää ammentaa jostain energiaa tästä loskasta ja harmaudesta huolimatta. Kevät, tule jo!

xxx

Minna