Terveiset sohvan pohjalta. Ulkona on meneillään melkein raamatullinen vedenpaisumus – hullua ajatella, että vettä tulee nyt koko syksyn edestä, ja meneillään on marraskuun loppupuoli. Olo on ollut jotenkin todella vetämätön koko viikon, johtuu varmaan tästä harmaudesta ja synkkyydestä ja kasaantuneesta stressistä. Lenkille ja salille olen kuitenkin puoliväkisin raahautunut, mutta tankoilut taitavat jäädä suosiolla viikonlopulle. Tarkoitus oli mennä tänään testaamaan Pasilan sali, mutta päätin jäädä suosiolla kotiin lataamaan akkuja. Huomenna on edessä viikon viimeinen työpäivä (tuplavuoro, nastaa) ja viikonlopulle olisi suunnitelmissa tankotanssitreenien lisäksi myös sirkustuntien testaamista (!!!! niin siistiä !!!!).

Ajattelin kirjoittaa hieman fiiliksiä lajista nyt parin viikon perusteella. Laji on varmasti monelle tuttu, ja varsinainen buumi siitä taisi tulla pari vuotta takaperin, ennen crossfittejä ja fitnessbuumeja. Muistan ajatelleeni tuolloin jo osallistumista tunneille, mutta jostain syystä ohjatut tunnit eivät innostaneet yhtä paljon kuin yksikseen raudan kolistelu. 😀 Tankotanssi on urheilulajina tehokas kuntoilumuoto, joka kehittää voimaa, notkeutta, tasapainoa sekä kehonhallintaa. Lajin tekniikka juontaa juurensa kiinalaiseen sirkukseen – siellä kiinalainen tolppa on perinteisesti miesten laji. Tankotanssia nykyisessä muodossaan on harrastettu Suomessa faktatietojen mukaan noin vuodesta 2007.

Haluan korostaa, että aikaisempaa telinevoimistelutaustaa meikäläisellä ei ole tippaakaan koululiikunnan lisäksi. Rytmistä liikuntaa on tullut harrastettua showtanssin muodossa vuosi pari lukioikäisenä, mutta siihen se on melkein jäänyt. Ei sillä, etteivätkö vastaavanlaiset lajit olisi koskaan kiinnostaneet – nuorena panostus kilpauintiin ja muuhun vastaavanlaiseen kestävyysurheiluun haukkasivat kalenterista niin ison palan, ettei aikaa oikein muulle olisi enää ollut. Sen jälkeen olen ajatellut, että olen liian vanha aloittamaan voimistelun päälle rakentuvan urheiluharrastuksen. Liian vanha ja kankea. 😀 Noh, olin väärässä.

Pari viikkoa takaperin ilmoittauduin sitten Pole4Fitin nettisivuilla ensimmäiselle Poletech1-tunnilleni, ja jo seuraavana päivänä pakkasin minishortsini ja kipitin Hietalahden torin vierellä sijaitsevalle salille. Helsingissä tarjonta on eri salien suhteen todella kattava, mutta omani valitsin monipuolisen tuntitarjonnan sekä sijainnin perusteella. Pole4Fitilla on tarjota tosiaan tankotanssin lisäksi venyttelyä, joogaa sekä monipuolisia sirkustunteja. Saleja on kaksi – Kampissa ja Pasilassa – mikä on mielestäni todella jees, sillä esimerkiksi viikonloppuisin alkeistunteja ei ole Kampissa, mutta pääsen halutessani treenaamaan Pasilaan.

Kaikille epäröitsijöille voin vain näyttää peukkua, ja todeta että rohkeasti sekaan vaan. Alkeistunnit ovat ainakin meidän salilla sellaiset, että niille voi tulla mukaan ihan koska vain. Jo ensimmäisen tunnin jälkeen hallussa olivat (jollakin tavalla ainakin) tangolla seisominen ja istuminen, ja nyt on jo harjoiteltu ekoja pyörähtelyjä ja pää alaspäin roikkumisia (inverttejä ja mitä näitä nyt onkaan..) 

Ja kyllä. SE SATTUU. Ekojen kertojen jälkeen on takuulla mustelmilla, ja oman jalkapöytäni luut ovat sen verran korkeat, että mukavasti kolahtelevat tankoon aina mennessä ja tullessa. Mutta olen kuullut villiä huhua, että jossain vaiheessa se ei enää tekisi kipeää, eikä reisiin sattuisi niin hemmetisti kitkaa hakiessa. 😀 Parin kerran jälkeen huomaan jo hiuksen hienon eron, joten ajattelen optimistisesti ja puren hammasta. Jotkut asiat tuntuvat helpoilta, joissakin on selkeästi paljon kehittymistä. Vaikka olen tottunut pumppaamaan rautaa salilla, on esimerkiksi yläkropan lihaksistossa hurjasti kehittymisen varaa, jotta pystyisin siinä tangolla itseäni paikallaan pitelemään pidempään kuin kymmeniä sekunteja.

Ja ennenkaikkea se on niiiiiiiin siistiä ja kivaa. On kiva aloittaa joku laji ihan lapsenkengistä, mutta on myös kiva huomata, että kovalla harjoittelulla musta voi oikeesti tulla tosi hyvä tässä. Siinä kohtaa, kun tekisi mieli luovuttaa ja lähteä pyyhkeen kanssa pukkarille – toistoa toistoa ja vinkin kysymistä ohjaajalta. Se tässä onkin niin kivaa, että joka hetkellä voi kysyä jeesiä. Puntilla yksin treenaillessa saattaa kiroilla kuukausia, miksi joku ei kulje, eikä välttämättä osaa kysyä sitä apua. Ookoo, mun Peter Pan tai joutsen ei todellakaan näytä siltä kuin ohjekirjassa, mutta varmasti liikkuvuuden lisääntyessä myös niiden liikkeiden puhtaus hioutuu. Ensisijaisesti odotan tässä kokonaisvaltaista voimatason kehittymistä, sekä notkeuden ja liikkuvuuden lisääntymistä. Ulkonäköjutut on heitetty nyt näiltä osin narikkaan – treeneissä käy kaikenikäisiä ja -kokoisia ihmisiä, taisi viime tunnilla kanssani ekaa kertaa olla lähemmäs 50 vuotias rouvakin!

Kuvamateriaalia ja fiilistelyjä tulen jatkossa kertomaan sitä mukaan kuin treenit etenee. Parasta on, etten ole hetkeen ollut mistään näin innoissani – puhtaimman liikkumisen ilon löydän henkilökohtaisesti siinä, kun huomaa että pystyy omalla peräänantamattomuudellaan oikeasti kehittymään lajissa, joka on ollut itselle täysin vieras ja täysin mukavuusalueen ulkopuolella. 

xxx

Minna