*postauksessa mainittu yhteistyökumppaneita.

Juokseminen on aina ollut mulle intohimo, henkireikä ja ihan silkkaa hauskanpitoa. Se alkoi jo alle kouluikäisenä leikkimielisistä juoksukilpailuista, jatkui urheilukoulusta yleisurheiluharjoituksiin ja maastojuoksuihin. Yläasteella järjestettävä Cooperin testi oli lähinnä helppoa hölkkäilyä, enkä oikeastaan siihen aikaan muutenkaan osannut ajatella urheilua niin totisena puurtamisena. Varsinaisesti lenkkeilystä innostuin kunnolla vasta lukioikäisenä, kun kilpauintiharrastus oli jäänyt eikä satunnaisten showtanssitreenien lisäksi kalenterista säännöllistä urheiluharrastusta enää löytynytkään – ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Lenkkeily oli helppoa ja mukavaa ajanvietettä, myös sellaista omaa aikaa omille ajatuksille. Silloinen synnyinkaupunkini oli alkanut tuntua ahtaalta ja mielessä alkoi kehittyä ajatus Helsinkiin muuttamisesta.

Nuo pururadoilla kulutetut kilometrit olivat halpaa psykologiaa ja auttoivat pistämään elämää uudelleen järjestykseen. Lenkit olivat tulleet jäädäkseen, ja juoksutreenit jäivät säännölliseksi osaksi kalenteria ihan tähän päivään saakka. On juostu räntäsateessa, pakkasessa, Copacabanalla, hiekkarannoilla ja lumihangessa. On juostu mäkitreeniä, intervalleja, lyhyempää lenkkiä ja puolimaratonia. Viime vuonna innostuin uudelleen kisoista (joskin vähemmän totisista), ja vuoden aikana tuli juostua elämäni ensimmäiset Extreme Runit, Tough Vikingit sekä kirsikkana kakun päällä Tallinnan puolimaraton. Nälkä kasvoi syödessä, ja koko talven olen odotellut teiden sulamista ja ilmojen lämpenemistä kauden aloittamista varten! 🙂

Talvi meni kyllä omalta osin huomattavasti vähemmän treenatessa, lomaillessa ja possuillessa! 😀 Kunto ei todellakaan ole yhtä kireä kuin loppusyksystä, mutta ehkä muutama lisäkilo (etenkin kun tuntuu tulleen vieläpä pääosin lihaksiin!) ei ollut siihen kuivan kesän oravan maratoonarikroppaan pahitteeksi. Tästäkin huolimatta, kun ystäväni ehdotti minulle vuoden alussa jo kevään kisoihin ilmoittautumista, en kehdannut kieltäytyä. Ensimmäiseksi sattui nyt tällä kertaa Helsinki City Run, yksi kotikaupungissani kesän aikana juostavista puolimaratoneista. ”Heiii, kyllähän sä kevyesti kylmiltään vedit sen Tallinnassakin, iisi keissi!”, taputtelin itseäni selälle ja aloin valmistautua henkisesti ajatukseen. Mulla sattui vieläpä käymään niin mainio munkki, että osallistuin – ja vieläpä voitin – Radio Novan ja New Balancen yhteistyössä järkkäämän skaban, mistä napsahti sponsorointi niin ilmoittautumismaksuun kuin ihan uuden karheisiin juoksukuteisiin aina kengistä takkiin saakka. Tämä oli tietenkin vielä hyvä lisäkannuste, koska eihän siinä vaiheessa kehtaa enää jänistää edes maaliviivalla, kun on lupautunut useampaan suuntaan. 😀

Reitti oli mulle siis alunperin ihan tuntematon, jonkinlainen haisu oli siitä missä se kulkisi, mutta en kyllä voi sanoa tarkkaan tienneeni edes matkaa etukäteen. Kokonaiskilometreiksi tuli 21,097km ja matka taittui omalla kohtaa niinkin yllättävässä ajassa kuin 2:04! 😀 Pakko sanoa että oon itsestäni enemmän kuin ylpeä, sillä syksyllä Tallinnassa puolimaratonneitsyys napsahti aikaan 2:13. Jos rehellisiä ollaan, niin kyllä tästäkin saavutuksesta vielä 10min pystyttäisiin nipistämään pois, jos treenaisin pikkaisen enemmän ihan oikeaa juoksua enkä vain niitä yöjuoksuja. 😉 (Hehheh, puujalkavitsi tunnelman kevennykseksi. Kipu polvissa palautuu kyllä edelleen mieleen, ei voi valehdella!)

Viime lauantaina vuorossa oli sitten vähän ”kevyempi nakki”, eli vanha kunnon Vantaan Extreme Run.  Itse ihastuin tähän kisaan palavasti jo viime vuonna, kun juoksun vastapainoksi onkin tarjolla 30 erilaista estettä tuon 16km matkan aikana. Pääsee testaamaan sisäistä sissiään niin joen yli uimisessa kuin Goljatin portaissa, ja jopa meikäläisen kaltainen tissiposki unohtaa siinä adrenaliinikuohuissaan korkeanpaikan kammonsa. 😀 Tää on jopa hieman enemmän omaan mieleen kuin Tough Viking, mikä taas tuntui vaativan jo enemmän crossfit-taustaa tai vähintäänkin enemmän ruista ranteeseen ja ruutia yläkroppaan. After all, koen itseni enemmänkin kestävyysurheilijaksi kuin voimalajeissa kunnostautuneeksi, jolle salitreenikin on lähinnä yleiskunnon ja fysiikan ylläpitämistä.

Mutta, mihinkäs tämä koko kolmen viikon itsensä rääkkäämmissessio sitten huipentuu?

Oi kyllä. Redbull Puijo400. Matkana lyhyt mutta sitäkin tuskaisampi. Tuossa mäessä on jo ennenkin eroteltu jyvät akanoista ja miehet hiiristä, ja toinen toistaan hikisempiä kauhutarinoita olen kuullut aikaisemmin kilpailuun osallistuneilta ystäviltäni. Kun meille tarjottiin lähteä mukaan Fitnetin tiimin kanssa, olin mukana heti valmiina kuin pieni partiolainen! 😀 Tälläistä ei toista Suomen maasta löydy, ja itsensä haastaminen sekä omien rajojen ylittäminen on aina kiehtonut mua. Jos siinä sivussa pääsee vielä pitämään hauskaa meidän bloggariporukan mimmien kanssa, mikäs sen parempaa. 😉 Kävin eilen vielä vetämässä pienet palauttavat treenit salilla, eikä viime viikonloppuinen koettelemus enää tuntunut tänään pyörälenkillä pohkeissa laisinkaan. Vaikka edellisestä on selvitty, pakko myöntää että tämä jännittää ihan eri tavalla kuin mikään muu aikaisempi kisa mihin olen osallistunut! Oman säväyksensä antaa tietenkin kiivettävän mäkihyppytornin korkeus – allekirjoittanutta alkaa huimaamaan mahan pohjasta pelkästään tapahtuman teaservideoiden katselu. Me osallistutaan tosin viestijoukkuekisaan, jossa tuo 400m matka jaetaan neljälle mimmille tasan. Uskallan kuitenkin väittää, että tiukille ottaa silti. Töölö gymin porraslaitetta on tullut hinkattua ylöspäin tunteja toistensa jälkeen, joten eiköhän tässä nyt viedä sinne Kuopioon omalta osin paras paketti mitä tässä kevään mittaa on saanut kokoon raavittua. Vaikka ei sijoituttaisikaan, veikkaan että hauskaa tulee olemaan ja hapot saadaan varmasti aikaiseksi jokaisen jalkoihin! 😀

Siis mikäli sulla ei ole vielä tulevaksi viikonlopuksi ohjelmaa tai satut olemaan nurkilla, mukaan pääsee ilmoittautumaan edelleen Red Bullin nettisivuilla. Mikäli kantti kestää, olisi siistiä nähdä mahdollisimman moni paikan päällä lähtöviivalla! 😉 Kuulumisia tulen varmasti päivittelemään tulevana viikonloppuna paikan päältä, katsotaan kuinka nöyränä tyttönä sitä palataan takaisin etelään. Alla vielä teaserivideota, josta koettelemusta pystyy fiilistelemään. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, öitä! <3

xxx

Minna