Muistetaan tänään heitä, jotka ovat tehneet mahdolliseksi sen, millaisessa maassa saamme tällä hetkellä elää.
Itse koen olevani äärettömän onnekas saadessani työskennellä veteraanien kanssa melkeinpä päivittäin – vastaavia tarinoita ei muualta kuule, eikä heitä ole enää montaa täällä jäljellä niitä meille kertomassa.

Ihan vain pari viikkoa takaperin eräs rintamalla palvellut entinen Lotta, kunnioitettavassa yli 90 vuoden iässä, muisteli noita rankkoja vuosia. Samalla hän sivulauseessa murehti, että kuinka tuntuu, etteivät nykyajan nuoret ole juurikaan kiinnostuneita kyseisistä tapahtumista. Että vaikka hän niistä mielellään kertoisi, tuntuvat nämä pitävän niitä jopa satuina. Tämä on todella harmi, sillä vähänpä me tiedämme, tai osaamme edes aavistaa, millaista on ollut elää noita aikoja.

Itsellä on aina ollut veteraaneja kohtaan ääretön kunnioitus, ja yritän itse päivittäisessä työssäni sen heille osoittaa. Jospa pystyisin antamaan edes jotain takaisin vastapalveluksena uhrauksista, mitä he ovat maamme eteen tehneet.

Alla olevassa kuvassa oma isoisoisäni Edvin Kallio aseen takana.

Omalla kohdalla itsenäisyyspäivä on sujunut vapaapäivästä nautiskellen ja Linnan juhlia ihmetellen. Välillä on ihana vain pysähtyä ja olla tekemättä erityisesti mitään. Ensi viikolla jatkuu harjoittelu ja duunivelvollisuudet, mutta nyt aion vielä luvan kanssa löllötellä loppuillan uhraamatta ajatustakaan niille hommille.

Näihin tunnelmiin, hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille ja tsemppiä tulevaan viikkoon <3

xxx

Minna