Aloitin työmatkapyöräilyni tämän vuoden osalta viime viikolla ja ah sitä tunnetta, kun saa viilettää vapaasti menemään ilman ihmisvilinää ja julkisen liikenteen aikatauluja! Fillari on oikeasti kaupunkioloissa nopein ja helpoin tapa liikkua paikasta toiseen. Oma työmatkani on noin 14km suunta, joka on siis oiva reippailu aamusella ja mahtava piristysruiske pitkän duunipäivän jälkeen. Harvoin edes ajattelen, että työmatkapyöräily on treeni muiden joukossa, vaan se on työmatka ja treenit tehdään sen lisäksi 😉 Fillaroinkin siis usein salille tekemään varsinaisen treenin, mutta alkulämmittelyt voin fillaroinnin ansiosta tehdä lyhyempinä tai kiireessä jättää kokonaan väliin. Työmatkapyöräily on myös siitä hyvä, jos en jostain syystä ehdi tehdä muuta treeniä päivän aikana, niin kyseisen päivän osalta treeni on hoidettu jo vähän niin kuin itsestään.

Oma työmatkapyöräily saa kivan lisämausteen Kilometrikisasta, joka on poljettu jo useana vuonna ajalla 1.5.-22.9. Olemme osallistuneet siihen duuniporukalla. Kilometrikisan ansiosta minun on tullut seurattua poljettuja kilometrejä, joista minulla ei muuten olisi haisuakaan. Ja tietysti firman muiden polkijoiden keräämät kilsat saavat minussa aikaan jonkinmoisen kilpailuvietin, mikä auttaa etenkin niinä päivinä, kun aamulla ei jaksaisi lähteä pyörällä tai kun ulkona tihuttaa vettä. Rankkasateella en minäkään polje, niin sissi en ole!

Työmatkapyöräilykauteni jatkuu yleensä joulukuun alkuun asti vähän riippuen siitä, milloin tulee lunta. Jotenkin pyöräilykautta on helpompi jatkaa kesän ja syksyn jälkeen kohti talvea kuin aloittaa aikaisin keväällä, kun aamut ovat vielä kylmiä. Siksi tämä pyöräilykauden aloitus on usein ajoittunut huhtikuulle. Toki siihen vaikuttaa myös se, milloin hiekka ja sora on kerätty pois pyöräteiltä.

Makeita fillarilenkkejä kaikille!