Mun syyskuun viikonloput ovat menneet erilaisten juoksukisojen merkeissä. Viikko sitten Midnight Run ja nyt Espoossa puolimaraton. Tuohon Espoon puolikkaalle lähdin ilman sen kummempia aikatavoitteita. Tietysti toiveena oli kahden tunnin alitus, mutta siitä kuinka paljon alle, minulla ei ollut hajuakaan. Jalat olivat kuitenkin vielä melko väsyneet viikon takaisesta kympistä.

Viime lauantain sää oli hyvin epävakainen ja sadekuurojakin oli luvattu. No niitähän juoksun aikana tulikin välillä hyvinkin rankasti. Juostessa sade ei niinkään haittaa, koska harvoin siinä kylmä tulee. Sade on lähinnä inhottavaa, kun kengät yms kastuu…yritin kuitenkin ajatella positiivisesti, että ilma on happirikasta jne 🙂

Juoksu kulki puoleenväliin asti hyvin ja joku kannustajista kommentoikin, että askel näyttää helpolta. Kommentoin takaisin, että hyvä jos näyttää siltä, kun ei tunnu 😉 No ensimmäisen kympin jälkeen vaikeudet sitten alkoivatkin. Ensinnäkin reitti muuttui mäkisemmäksi, mikä ei tietysti väsyneillä jaloilla ole kivaa ja askel alkoi painaa kohtuuttoman paljon. 15km kohdalla alkoi tuntua jo tosi pahalta lähinnä molemmissa polvissa, mutta sisulla vain eteenpäin kilometri kerrallaan. Minkäänlaista loppukiriä en pystynyt antamaan, koska keskityin vain nostelemaan jalkojani, etten joutuisi kävelemään. Kelloa en edes uskaltanut katsoa kuin vasta sitten, kun maali jo häämötti edessäni. Vilkaisin kelloa nopeasti ja se yllättikin minut positiivisesti! Pääsisin maaliin alle 1:50, mutta edelleenkään en saanut jalkoihini yhtään sen enempää vauhtia. Maalissa aikani oli 1:47:55, johon olen kaiken kärsimyksen jälkeen erittäin tyytyväinen!

Ensi lauantaina vielä Helsinki City Trail 14km polkujuoksutapahtuma ja sitten syksyn kisat ovatkin paketissa 🙂