Tämä postaus on suunnattu enemmän ehkä niille, joilla on muuta kuin suomalaista perimässään. Inspiroiduin itse kirjoittamaan tästä aiheesta, kun eräs päivä päädyin muistelemaan itseäni lukioaikoina. Silloin minulla taisi olla pieni niin sanottu identiteettikriisi. En tiennyt oliko minulla oikeutta käyttää itsestäni nimitystä ’puoliksi suomalainen’, mähän synnyin Suomessa.

Olen aina kokenut itseni enemmän suomalaiseksi, olenhan minä täällä syntynyt ja varttunut. Välillä kuitenkin tunnen olevani ulkopuolinen, sillä en esimerkiksi ole koskaan lasketellut tai tunne suomalaisia lastenlauluja/satuja. Usein myös huomaan, että suomenkielinen sanastoni saattaa olla suppeampi kuin monilla muilla suomalaisilla. Mun päässä oli jotenkin ajatus, että piti olla jompaakumpaa kansalaisuutta täysin. Nuorena usein ajatukset pyörivätkin stereotypioiden ympärillä ja pyritään hakemaan sitä omaa kategoriaansa. Tästä syystä nuoret ovat myös hyvin alttiita esimerkiksi ryhmäpaineen vaikutuksiin.

Kuitenkin Kolumbiassa olin vielä enemmän ulkopuolinen, persoonaltani huomattavasti ujompi ja puhun espanjaa selvästi hitaammin ilman minkäänlaista syntyperäisen kolumbialaisen aksenttia. Ennen saatoin useastikin kysellä kavereiltani, minkä maalaiselta näytän. Minua turhautti suuresti ajatus, etten tiennyt minkä maalaiselta näytän, sillä pidin tietylle kansalaisuudelle omaisia piirteitä identiteettiä määrittävänä tekijänä. Itseasiassa yllättävän moni on luullut minun omistavan aasialaista alkuperää. En tietenkään katso tätä pahalla, mielestäni aasialaiset naiset ovat hyvin kauniita. Silti sisimmissään saatoin olla pettynyt, että joku arvasi minun olevan niin kaukana alkuperästäni. Olen huomannut, etteivät suomalaiset eivät koskaan kysy minulta taustaani, mutta ulkomaalaiset sen sijaan ovat rohkeampia kysymään asiasta.

Muistan myös, kun hain paljon puoliksi kolumbialaisia ihmisiä sosiaalisen median kautta. Halusin tutustua ihmisiin, joihin pystyin samaistumaan. Saatoin siis jutella tuntemattomien kanssa vain siksi, että hain itseäni heistä. Olen yhä nuori ja opin yhä luonteestani uutta ajan edetessä.

Olenhan hyvin ylpeä taustastani. Mielestäni on paras syntymälahja saada kaksi eri kulttuuria elämäänsä. Se on tuonut minulle niin paljon rikkautta elämään. Kummassakin maassa on hyvät puolensa, ja tietenkin huonotkin. Puhun kahta kieltä hyvin ja syön erilaisia ruokia kuin useimmat kotonani. Voin jopa jäädä asumaan Kolumbiaan, jos haluan, kiitos Kolumbian kansalaisuuden. Koska äitini on kotoisin San Andresista, voin asua saarella valkoisten hiekkarantojen ympäröimänä. Tämän vuoksi tiedostan olevani hyvin onnekas ihminen. On mielestäni mielenkiintoista huomata, miten eri kolumbialaisia tapoja on tarttunnut minulle äidiltäni.

Ero lukioajoista tähän päivään on, että nykyään olen luopunut stereotyyppisestä ajattelutavasta. En mieti, että minun pitää olla tietynlainen ja kuulua johonkin kategoriaan. Onhan suomalaisiakin, jotka eivät ole aivan tyypillisiä suomalaisia. Mietin itseäni yksilönä, joka on persoonalta oma itsensä. Tulen silti aina pitämään ’sekoituksia’ mielenkiintoisina. Mielestäni on hienoa nähdä kahden erilaisen kulttuurin piirteitä ihmisessä leimaamatta häntä silti mihinkään tiettyyn kategoriaan.

Onko sulla muuta kuin suomalaista taustaa? Miten olet suhtautunut asiaan ja minkä maalaiseksi sinua on luultu?

♥ Isabella

This post is probably more for all the ’mixed’ people out there. I got the inspiration to write about this, one day when I was remembering how I was back in high school. I guess I had some kind of an identity crisis. I didn’t know if I had the permission to use the word half Finnish to describe myself, anyway I was born in Finland.

I have always felt more Finnish since I was born and raised here. Still sometimes I do feel like an outsider because I don’t know some common Finnish children’s stories or have ever been in Lapland downhill skiing. I also notice sometimes that my Finnish vocabulary is a bit limited compared to other Finnish people. I used to have this idea that you had to represent some nationality completely. When you are young, you usually think more stereotypically and try to search for your own category. Therefore teenagers are very vulnerable for example to group pressure.

But still in Colombia, I was even more of an outsider with my very shy personality and a way to talk Spanish slower without a Colombian accent. Before I used to ask a lot my friends from which country I looked like. I was frustrated by the thought that I didn’t know from which country I looked like. I thought that having some traits from a certain culture defined your identity in some way. Surprisingly many have thought I looked Asian. Of course, I am not offended by this. I do think Asian women are very beautiful. But deep down I would be disappointed that someone guessed me to be so far from my origin.

I also remember, that I would look up for half Colombian people in social media. I wanted to get to know people in which I could relate to. So, I could talk to people I didn’t know just because I was searching myself in them. I am still very young and learn new things about my personality all the time.

I am very proud of my origin. I think it is the best birthday present to get two cultures in your life. It has enriched my life. Both countries have their good things as well as bad, of course. I speak two different languages well enough and eat more different food at my home than most. I can even move to Colombia if I want to, thanks to the Colombian nationality. I can live on an island surrounded by white sand because my mom is from San Andres. I do realize I am a very lucky person. It is interesting to also see how I have learned some Colombian ways from my mother.

The difference from how I was back in high school to now, is that I have given away this stereotypical thinking. I don’t think anymore that I have to be a certain way or belong to a category. There are Finnish people who aren’t typical Finnish. I see myself as an individual who is herself. I will still always think that mixes are extremely interesting. I think it is beautiful to see traits from different cultures in someone without categorizing them.

Do you have some other origin? From what country people have mistaken you for?

♥ Isabella