Heinäkuu alkoi äidin ja isän yhdistettyjä syntymäpäiviä ja 40-v. hääpäivää juhlien isojen kemujen merkeissä, meillä oli myös vieraita Italiasta ja heinäkuu kului iloisissa merkeissä. Lomatunnelma ympärilläni tarttui minuunkin vaikka olin koko kesän töissä toimistolla. Heinäkuun loppua kohden alkoi hieman jänskättää, sillä Raumalla käytävät Pitsimissi-kisat lähestyivät. Olin toukokuussa laittanut hakemuksen ajatuksella että kerran täällä vaan eletään ja jotain ilmeisesti naksahti päässäni hyvällä tavalla, kuten joku voisi asian ilmaista. 😀 Pääsin kuin pääsinkin finalistiksi ja heinäkuun lopulla meillä oli kaksi kiertue-päivää joiden aikana kierreltiin paikallisten yhteistyökumppaneiden luona ja nautittiin Pitsiviikon tunnelmasta. Vaikkei sijoitusta näissä ekoissa kisoissa tullut, kokemus oli sitäkin arvokkaampi ja niinpä ”ei kun pää pystyyn ja kohti uusia haasteita” -asenne voimistui. Pitsimissifinaalin jälkeisenä päivänä suuntasin Turkuun Down by the laituri -festivaalien yhteydessä järjestettäviin Miss DBTL-kisoihin, ja sieltä palasin tiara päässä kotiin. Nämä kisat olivat melko pikaiset, joihin ei liiemmin valmistauduttu ja koko ilta oli muutenkin todella nopeatempoinen ja tunnelma aivan eri kuin Raumalla, sillä kisa käytiin yökerhossa. Tämä oli jotenkin tosi ex-tempore sillä päätin osallistumisestani vasta samalla viikolla. Joka tapauksessa tästä sai lisää varmuutta omaan esiintymiseen ja totta kai lisää itsevarmuutta.

Elokuussa vietettiin siskon ylläripolttareita jotka säilyivät yllätyksenä loppuun asti. Success! Kuun puolessa välissä käytiin Tampereella Miss Tampere semifinaalit, joihin olin saanut kutsun. Tyttöjä oli semifinaalissa nelisenkymmentä joista kymmenen valittiin finaaliin. Hassua ajatella sitä fiilistä näin jälkikäteen joka tuli sen jälkeen kun kuulin oman semifinaalinumeroni mainittavan finaaliin pääsevien joukossa. Olin lähtenyt Tampereelle semifinaalia varten yksin ja kai mun piti nauttia fiiliksestä ensin ihan itsekseni takaisin Raumalle ajaessani. Toki kesken paluumatkan sain jo puhelun perheeltä että onko kaikki nyt hyvin kun mitään ei ole kuulunut ja etten ilmeisesti päässyt semifinaaliin. Oli ihanaa voida ilmoittaa että pääsin finaalikymmenikköön! Tästä alkoi kiertue jonka aikana päästiin tekemään niin kuvauksia kuin näytöksiä ja nautin jokaisesta hetkestä ihan täysillä. Miss Tampere -kiertueesta voi käydä lukemassa täältä ja itse finaalista täältä.

Syyskuun lopulla oli meidän Pitsimissi-tyttöjen miitti Helsingissä, jonne meitä pääsi paikalle kuusi. Ilta oli onnistunut ja jäi mieleen, kiitos tytöt! ♥ Hauskaa oli niin hotellin sängyllä pomppiessa, kuin Namussa tanssiessa ja yöllä hotellille mäkkärin kautta talsiessa. 😀

Lokakuussa lähdettiin Kimmon kanssa lomalle Italiaan. Käytiin Roomassa ja Firenzessä. Yleisin lause tuon viikon aikana taisi olla ” Kimmo, ota musta kuva”. Kun on hyvä kamera ja maisemat on kohdillaan niin miksipä sitä ei räpsisi paljon kuvia. 🙂 Tuon viikon aikana tuli vedettyä ihan laiton määrä juustoa, jätskiä ja hiilareita, mutta lomalla voikin herkutella. Taisi mennä vaan hiukan överiksi kun kropalla kului seuraava kuukausi toipua reissusta, hups. 😉 Joka tapauksessa tää loma oli ihanan antoisa ja rentouttava.

Jos Italian reissun kohokohdasta puhutaan niin kyllä se oli se hetki Firenzessä kun multa kysyttiin kysymys johon sanoin kyllä. ♥ Sori Kimmo, sä pääset nyt kans mun blogiin, mutta ei tätä voi olla kuuluttamatta täälläkin. 🙂 Kuvia katsellessa tulee kaihoisa fiilis, miten hieno vuosi on takana ja miten upeita muistoja jotka säilyy mielessä läpi elämän. Upeeta on se, että mä pystyn mielessäni palaamaan kaikkiin hetkiin niin, että mut valtaa se sama fiilis mikä oli just tapahtumahetkellä. Oli se sitten se innostus kun avasin sähköpostista viestin jossa mun kerrottiin päässeen Pitsimissifinaaliin, tai ne ihan kreisit hetket siskon kanssa Kööpenhaminassa, herkistymiset äidin ja isän juhlissa, ne perhoset vatsanpohjassa kun kuulin olevani Miss Tampere finaalikymmenikössä. Se hetki, eräällä sillalla, joka oli yksi täydellisimmistä ikinä.

Vuoden tietysti kruunasi kirjaimellisesti Miss Ylöjärvi -kilpailun voitto.

Rohkeus tehdä just sitä mitä haluaa, muiden mielipiteistä välittämättä ja pitämällä katseen omissa tavoitteissaan kantaa pitkälle tässä maailmassa. Nyt on se aika vuodesta jolloin kuuluu hetkeksi pysähtyä. Joulu(hössötys) on takana ja voi vaan olla ja hengittää. Muistella menneen vuoden tapahtumia ja pohtia mitä niistä opittiin, mitä jäi käteen. Mulle jäi käteen tästä vuodesta enemmän kuin olisin koskaan voinut toivoakaan ja olen niin kiitollinen kaikesta mitä on saanut kokea ja ennen kaikkea miten läheiset on tukeneet ja pysyneet vauhdissa mukana.

Ihanaa uutta vuotta jokaiselle.

”Me kaikki omistamme aikakoneen. Jotkut ottavat meidät takaisin ja niitä kutsutaan muistoiksi. Jotkut vievät meitä eteenpäin ja niitä kutsutaan unelmiksi.”

IG : marjaanasavila