Ihanan Monan kirjoittaman postauksen inspiroimana, aloin muistelemaan omaa kirjavaa työhistoriaani. Olen aina hakenut itse aktiivisesti työtä, eikä kenenkään ole tarvinnut patistaa työntekoon. Nuorena olin ikionnellinen kun omalla työnteolla ansaittu palkka tuli tilille riippumatta siitä, kuinka suuresta summasta oli kyse. 14-vuotiaasta asti olen ollut erilaisissa töissä osa-aikaisena on/off, eli noin 10 vuoden ajan, hui. Postauksessa olevat kuvat on muuten otettu vuosi sitten.

Työnteosta sain ensimakua 14-vuotiaana, kun pääsin osallistumaan kesällä kaupungin järjestämään nuorten työviikkoon, jonka aikana haravoin ja siivosin roskia muutamia tunteja päivässä viiden päivän ajan. Palkan kilahtaessa tilille olin iloinen – nyt pääsisin shoppailemaan itse tienaamillani rahoilla! (Eihän ne rahat kauan kestäneet, mutta tätä iloa riitti sentään jonkun aikaa 😀 ) Yläasteella muistan ohjanneeni lasten sporttikoulua yhden lukukauden ajan, ja oli mukavaa kun kerran viikossa oli töitä omien harrastusten lisäksi.

Lukion alkamista edeltävänä kesänä olin ensimmäistä kertaa leikkikenttäohjaajana, ja pidin lasten kanssa liikkumisesta ja leikkimisestä ulkoilmassa kovasti. 🙂 Lukion alkaessa sain idean, että alan jakamaan paikallislehteä, ja tein sitä syksyn ajan. Talven loska-ajan alkamisella saattoi olla vaikutusta tämän lyhyen lehdenjakajan urani loppumiseen. 😀 Ihan hyvä saavutus silti lukion ekaluokkalaiselta mielestäni. Vuonna 2009 viettäessäni lukion ensimmäistä kesälomaa pääsin jäätelönmyyjäksi ja jätskipalloja tuli pyöriteltyä muutaman kuukauden ajan. Seuraavana kesänä olin jälleen leikkikenttäohjaajana.

Vuonna 2011 vein CV:ni näytille paikalliseen videovuokraamoon, jonne ilokseni oltiinkiin hakemassa uutta työntekijää ja tein vaikutuksen aktiivisuudellani. Seuraavan vajaan kolmen vuoden ajan sain arvokasta työkokemusta asiakaspalvelusta ja kassatyöstä opiskeluiden ohella. Valmistuin lukiosta keväällä 2012 ja aloitin samana vuonna syksyllä kaupallisen alan opinnot ammattikorkeakoulussa. Keväällä 2014 kokeilin videovuokraamon töiden ohella siivoojan töitä vanhainkodissa, ja siivoojan urani jäi melko lyhyeksi. Tein tätä duunia alle viikon. Heräsin aamuneljältä ja lähdin siivoamaan, ja pääsin samana päivänä vasta iltakymmeneltä videovuokraamosta kotiin. Viimeinen niitti oli, kun aloin pilkkimään iltaisin tiskin takana ja taisin ihan oikeasti välillä jo nukahtaakin pää tiskiin kopahtaen. Lopetin siis siivoustyöt. No, ehdin saamaan kokemusta tästäkin työstä, jossa todella siivosin sitä itseään milloin lattioilta ja milloin seiniltä. Kunnioitus kyseistä työtä kohtaan nousi kyllä melkoisesti.

Vuonna 2014 keväällä oli aika lopettaa työ videovuokraamossa ja suunnata uusiin haasteisiin, ja sainkin kesäksi ensimmäisen työharjoittelupaikkani toimiston assistenttina. Kesä ja työharjoittelu meni nopeasti siististä sisätyöstä nauttien ja pian oli aika etsiä syksyksi työpaikkaa. Aluksi näytti huonolta, tulisinko ollenkaan saamaan töitä opiskeluiden oheen.

Pääsin ohjaamaan Rauman Naisvoimistelijoihin lasten jumpparyhmää ja tämän lisäksi pääsin ilokseni paikalliseen radioon osa-aikaiseksi työntekijäksi. Jälleen kerran totesin että aktiivisesta ja ennakkoluulottomasta asenteesta on todellakin hyötyä. Näitä hommia tehdessä kului seuraavat kaksi vuotta, enkä hakenut muita töitä.

Nyt tullaan tähän vuoteen 2016. Tarkoitukseni oli saada mahdollisimman pian suoritettua opiskelujeni vaatima toinen työharjoittelu omaa alaani vastaavassa duunissa. Olin alkuvuodesta lähetellyt hakemuksia erilaisiin paikkoihin ja aloin helmikuussa olla jo huolissani, sillä paikat todellakin olivat kiven alla ja hakijoita oli paljon. Onnekseni sain iloisen soiton ja pääsin harjoittelemaan ostajan töitä. Kun kolmen kuukauden harjoittelu oli tulossa täyteen, sain kuulla että sopimustani jatkettaisiin ja olin siitä onnellinen. Tällä hetkellä teen siis ostajan päivätöiden lisäksi töitä radiossa sekä jumppaohjaajana, kaikki ovat aivan erilaisia töitä, mutta viihdyn yhtä lailla kaikissa. Valmistuminen ammattiin häämöttää ja nyt syksyllä teen muun ohella lopputyötäni.

En tiedä varmuudella mitä tulen tekemään vuosien päästä tai mitä haluaisin tehdä, mutta en ota siitä mitään paineita. Miksi mun edes pitäisi tietää vielä? Mä olen vasta 24-vuotias, ja ehdin tekemään vaikka mitä vielä, sillä mä pystyn ja uskallan. Mä uskon että kaikille löytyy se oma polku ennen pitkää ja välillä siltä pitää poiketa. Avoimella, positiivisella ja ennakkoluulottomalla asenteella pääsee pitkälle ja se on toiminut tähänkin asti erittäin hyvin.

Näissä positiivisissa merkeissä viikonlopun viettoon, ihanaa viikonloppua just sulle, ciao!