Kaksi viikkoa sitten lauantaina käytiin Miss Tampere finaali Sokos Hotel Ilveksessä. Päivä alkoi kampaajan tuolissa ja iltapäivällä vähitellen siirryimme kampauksesta ja meikistä Ilvekseen valmistautumaan iltaan. Ennen tuomariston haastattelua ilma oli täynnä jännitystä. Siitä jännityksestä ei varmaan koskaan pääse eroon kun on menossa bikinit päällä tuomariston eteen, mutta miksi kokonaan pitäisikään, tuohan se omanlaisen mausteen esiintymiseen. 😀 Samalla kun yrittää pitää asennon ryhdikkäänä ja koittaa olla huitomatta käsillään kun puhuu, pitäisi keskittyä sanomaan suustaan myös jotain fiksua. Toki hyvä olisi jos kaiken muun lisäksi osaisi juuri sillä hetkellä perustella miksi olisi hyvä valinta saamaan se kruunu päähänsä. Nyt en edes maininnut sitä suloisen makeaa jännitystärinää joka vallitsee kropassa, hassua on ettei se näy ulospäin vaikka siltä itsestä tuntuu.  Tuomariston haastattelun jälkeen olo on kuin olisi tehnyt megaluokan urheilusuorituksen, jälkihiki puskee ja adrenaliinit virtaavat, ihanaa. Tavallaan.

Samalla kun yrittää pitää asennon ryhdikkäänä ja koittaa olla huitomatta käsillään kun puhuu, pitäisi keskittyä sanomaan suustaan myös jotain fiksua.

Vaikkei sijoitusta tullut, sain taas yhden arvokkaan kokemuksen lisää ja sekä kiertueesta että finaalista jäi todella hyvä mieli ja ihanat muistot. Siitä kuuluu kiitos järjestäjille, yhteistyökumppaneille, kilpasiskoille ja kaikille mukana olleille. Harmittaahan se kaikkensa antaneena kun ei kuule omaa nimeään lopussa, mutta parasta on se, että pystyy olemaan silti aidosti iloinen muiden puolesta. Aina se ei ole multa onnistunut ja aikoinaan en olisi tätä edes myöntänyt. Nykyään on onneksi toisin. Kun asioihin oppii suhtautumaan oikealla tavalla, ymmärtää ettei muiden menestyminen ole itseltä pois. Olen ylpeä itsestäni että olen uskaltanut lähteä mukaan tähän mulle uuteen maailmaan. Muutaman kuukauden sisällä on tapahtunut niin siistejä juttuja joista en vuosi sitten osannut edes unelmoida, puhumattakaan asioista joita pääni sisällä on tapahtunut. Ulkoiset avut ovat osa sitä kokonaisuutta, jolla markkinoidaan itseään näissä kilpailuissa, mutta ne sisäiset avut merkkaavat yhtä paljon ja enemmänkin. Itsensä kehittäminen ja haastaminen kaikin tavoin on palkitsevaa ja tämä on asia jonka puolesta haluan puhua. Uusien asioiden kokeileminen ja itsensä haastaminen antaa niin paljon ja vaikka epäonnistuisi jossain, on kuitenkin voittanut itsensä ja yrittänyt. Ei voi koskaan tietää etukäteen mitä mahdollisuuksia yrittäminen tuo ja muutos asioihin lähtee aina itsestä.

Kaikista eniten mut saa kiitolliseksi se tuki, jota olen läheisiltäni saanut. Tampereen finaalissa se vaan korostui entisestään. Fiinalia katsomassa mulla oli kahden käden sormilla laskettava määrä ihmisiä ja niin kullan kalliita sellaisia. Kiitos. ♥ Ja millainen ääni tästä kannutusjoukosta lähti! Oli aika huikeeta kuunnella takahuoneessa, kun mun kannustusjoukot pitivät kovaa meteliä aina kun ilmestyin screeneiltä näytettävälle videolle, puhumattakaan siitä kun olin lavalla. Kyllä hymyilytti ja oli niin uskomaton fiilis. Tämän mahtavan POF Productionin videon meistä finalisteista voi käydä muuten kurkaamassa täältä.

Ihanaa viikkoa!

Remember to try and always believe ♥