Hei.
Täytin eilen 28-vuotta ja jotenkin yöllä valvoessani tuli ajatuksia mieleen.

Sain monia onnitteluita, monilta ihmisiltä. Ihmisiltä joista osa on kulkenut kanssani pitkän matkan jo osa hyvinkin lyhyen. Kuitenkin he ovat kulkeneet kanssani, yhtäkkiä keskellä yötä tunsin kiitollisuutta.

Kiitollisuutta siitä, että he ovat osana, vaikkakin vain virtuaalisesti, eivät välttämättä tänään enää muista eilen onnitelleensa minua, silti he olivat sen hetken mukana.

Minulla on yksi runo, josta kovin pidän ja se palasi yöllä mieleeni.

Hetkien helminauha

Pujotan helmiä hetkien lankaan, lahjaksi mulle ne soi ikuisuus.

Enemmän sain kuin nyt tajuankaan jokaisen päiväni armo on uus.

Toisissa helmissä väri on musta, toisissa kirkkaus kimmeltävin,

joissakin purppuran punerrusta, kaikissa loiste on ihmeellinen.

Aina en ymmärrä nauhaani lainkaan,

kysyvin katsein vain kummastelen tuonkin mä tuohon mistä sen sainkaan?

Itse kaikkia toivonut en.

Kuitenkin näin on mun nauhani parhain, viisaus suuri kun järjesti sen.

Hetkeni herkät myöhään ja varhain kantavat helmiä ikuisuuden.

(tuntematon)

Kiitos <3, ollaan toisillemme hyviä.

/L