Heips.

Johan oli viikonloppu.

Oli onneksi kaikkea kivaa ohjelmaa, kun oma mieli on ollut hieman allapäin.
Käytiin porukalla ajelemassa autoilla perjantai-iltana. Meillä on ihana porukka kasassa, joka lähti liikkeelle vuosi sitten yhteisestä ajanvietosta ja mielenkiinnon kohteista. Menemme nimellä Uniq Motor Friends ja jaammekin kuvia ja tunnelmia ajeluistamme.

Kesän säät eivät vain ole olleet puolellamme, joten ajelu on jäänyt harmittavan vähään, olikin taas ihanaa kuulla moottorien äänet pimenevässä syysillassa. Näimme hirviä, jotka juoksivat tien yli, on se vaan iso ja kunnioitusta herättävä otus.

Osallistuimme lauantaina neljän auton voimin SccH:n järjestämään isoon autonäyttelyyn Helsingin Rautatientorilla. Oli todella kivaa. Näin myös paljon tuttuja ja Kumipallo4000 osallistuneita ihmisiä.

Lauantai oli myös vaikea.. Kärsin ajoittain paniikkikohtauksista, kun oma ymmärryskyky ja ajatukset menee yli. Oli taas tilanne missä en saanut ajatuksia fokusoitua järkevästi vaan tuppasin sättimään itseäni, joten paniikkikohtaushan siitä seurasi. Pelkäsin, että koko päivä on pilalla sen takia, koska se on myös fyysisesti rankka kokemus – illalla oli ohjelmassa dinneri yms..

Koko loppupäivän pelasti taas kosketus unelmaan, Lamborghini Gallardo oli myös näytillä rautatientorilla. Sainkin ajaa sen takaisin talliin näyttelystä. Huhhuh, miten oma olo voi nousta pakkasesta hellelukemiin asiasta mistä tykkäät – siitä intohimosta. Toinen vaihtoehto oliskin varmaan ollut ajaa tunnelia ees-taas ja kuunnella oman auton moottorin murinaa.

Illalla olikin onneksi rakas ystävä menoissa mukana. Ei kysele, mutta jaksaa tukea ja tietää miten mun kanssa toimia, kun olo on tai on ollut huono. Olen ihminen joka tarvitsee paljon omaa tilaa, jos voin huonosti henkisesti. Olo on kuin tukehtuisi jos on huono olla ja joku hönkii niskaan.

Olen tosiaan maininnut, että rankka 1,5-vuotta takana. Olen eronnut 10-vuotisesta suhteesta, eron prosessointi alkoi alkuvuodesta 2014. Vaikeita asioita ja päätöksiä, eron syynä kun ei ollut kumpikaan suhteen ihmisistä vaan huono tuuri. Ei ollut kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Erosimme rakkaudesta – se on raakaa, enkä toivo sitä kellekkään, tulen avaamaan tätä myöhemmin.

Oma elämä heitti siis yllättäen aikamoisen kuperkeikan, yhtäkkiä olen yksin. Olen ihminen, joka turhankin herkästi syyttelee ja arvioi itseään. Nyt koitankin kouluttautua ajatukseen, etten ole syyllinen elämässä tapahtuville huonoille tai epämiellyttäville asioille

Nyt kovasti keskityn asioihin mistä tulee hyvä olo. Rauhoitun tässä omassa paikassa, jota koitan kodiksi rakentaa. Olen sitä mieltä, että kotini on siellä missä minun sydän on, nyt kun sydän ei ole oikein missään niin pitää tämä pesä rakentaa jotenkin muuten.

Auto, prätkä ja urheilu, kunhan köhä lähtee niin pääsee taas treenaaman, se on kyllä upeaa, haastaa itseään ja onnistua. Ihana fiilis!

Jokaisen tulisikin löytää se oma juttu, mikä tekee hyvän olon, jotta on se oma pieni pakopaikka miten keventää mieltä.

Tämmösiä ajatuksia tällä illalla…

Upeeta viikkoa!