Uusi viikko ja uudet kujeet!

Olipas mulla kiva viikonloppu vuokramökillä.
Meillä oli jälleennäkeminen Kumipallo4000 osallistujien kanssa. Vaikka meitä pääsi vajaa 15 paikalle niin oli ihan mahtavaa.
Mökki oli aivan ihana Villa Rantaunelma, joka sijaitsee Tampereen Kurussa.

 

 

 

 

 

 

 

Kuten jossain jo hieman kirjoittelin, että olen tottunut pitämään huolta ja esim. teen mielummin ruokaa toiselle, kuin vain itselleni. Olikin ihana heittää aivot narikkaan ja hääriä keittiössä aamupaloja tai lounaita / päivällisiä.

Olo oli todella rentoutunut, kun sunnuntaina lähdettiin kotiin.

Koska tosiaan Kumipallo4000 porukasta on kyse niin paikalle tuli myös muutama reissussa mukana ollut auto. Sainkin kunnian ajaa Turbo Porschen Helsinkiin.

Auton omistajakin naureskeli minulle, kun kikattelin menemään moottoritiellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten ajassa taaksepäin:

Kerroin tuossa aikaisemmassa postauksessa, että olen luopunut avioliitosta, koska rakastin toista eli suhde on loppunut, koska olemme rakastaneet toisiamme ja halunneet päästää toisemme menemään.

Minun kohdallani se tarkoittaa lapsettomuutta, saimme entisen mieheni kanssa 1,5 vuoden jälkeen varman tuloksen, ettemme voi saada yhteistä lasta.
Saimme jo reilun vuoden yrittämisen kohdalla alustavan tiedon ja viimeinen puolivuotta ennen eroa ja tuloksen varmistumista olikin molempien henkistä työtä asioiden parissa.

Olimme olleet tuossa vaiheessa yhdessä yli kahdeksan vuotta, joista kolme naimisissa. Hän teki lopulta päätöksen, ettei halua lasta ja päästää minut tavoittelemaan unelmaani. Olen aina ollut varma, että haluan olla äiti – se suuri määrä rakkauta mitä kannan mukana.

Tuossa on päivitys minkä tein heti allekirjoitettuani eropaperin. Yhtäkkiä kaikista unelmistani tuli painajaisia, olin epäonnistunut. Edelleen tähän päivään asti koen syyllisyyttä, etten ole riittänyt ja kovasti työstän itseäni hyväksymään itseni. Yksi ihana työkaverini laittoikin minulle tekstiviestin missä muistuttaa, ettei elämässäni sattuneet huonot ja vaikeat asiat tee minusta huonoa.

Muutama rakas ystävä on auttanut minua eteenpäin, pahimmillaan olin niin väsynyt, että yksi lähetti joka yö 00:01 viestin, että uusi päivä on alkanut ja sekin mennään yli.

Olen edelleen exäni kanssa hyvissä väleissä, koska ei ole syytä muuhun. Ihminen, joka on ollut elämässäni mukana melkein kolmanneksen. Tietysti olemme jatkaneet omia polkujamme, mutta vihaa tai muuta ei ole. Rakkaus on muuttunut kunnioitukseksi, arvostukseksi.

Ironistahan tämä on ehkä siksi, että olen ite adoptiolapsi..

Miksi kerron tämän, jos joku – yksikin saa tästä ajatusta tai apua niin se on sen väärti. Itse en hakenut, mitään apua tai ajatuksia muualta. Mietin, että miksi minä, miksi me, mitä olen tehnyt väärin, miksi en riitä, mistä minua rangaistaan… Olemme olleet ex-mieheni kanssa asiasta todella avoimia ja siitä onkin ollut monessa yhteydessä apua jollekulle muulle.

Tulen varmasti avaamaan vielä aihetta muutamia kertoja, koska se oli ovi suureen muutokseen, unettomiin öihin ja itsensä tutkistkeluun niin hyvässä kuin pahassa.

Muistakaa rakastaa <3 se on katoava luonnonvara. Elämä kantaa, siinä sanat tähän hetkeen.

 

Loppuviikkoa täpinöissäni odotan, kun matkaan Mad Fast Motorsportin kanssa Latviaan Drift kisoihin. Olen Mad Fast Motorsportin Grid Gril 2016  – voitaisko mennä jo!
Ensiviikolla sitten juttua ja kuvia kisoista sekä reissusta!

Ihanaa viikkoa upeat!