Kevät ja kesä.. takaisin hiljaisuudesta
Moi.
On ollut hiljaista ja taukoa blogista jo pidempään. Instagramissa olen hieman päivitellyt, mutta tilin muutin yksityiseksi joten sekin on rajoittanut seuraamistani, pahoittelen.
Kiitos teille, jotka olette jaksaneet käydä kurkkimassa täällä josko olisi uutta sisältöä tullut.
Olen pitkään (muutaman kuukauden) ollut päivittelemässä kuulumisia, mutta en ole vain saanut aikaiseksi.
Kevät meni tohinalla ohi, tunteet myllersi raskauden edetessä ja omien ajatusten selkeytyessä. Minä-kuvaa piti muokata vatsan kasvaessa.
Olimme pääsiäisenä lapissa reissussa ja toukokuussa kävimme Ranskassa-Italiassa eli vain kivoja juttuja on ollut kevään mittaan.
Nyt olen kuukauden ollut äitiyslomalla, joka ei muuten sovi minulle yhtään. Olen siivonnut kotia ja olemme käyneet vanhempiemme mökeillä ja nauttineet kesästä. Silti kaipaan töihin! Olen hullu :).
Vointi on ollut hyvä vaikka toki kaiken maailman kremppaa raskaus ja sen tuoma paino / muutokset tekeekin. On ollut unettomia viikkoja ja epätoivon hetkiä, mutta ne kuuluvat asiaan. Viihdyn edelleen rannalla auringon alla ja jaksan käydä pyörällä lähistöllä.
Kaikki on valmista uutta perheenjäsentä varten. Viritimme jopa turvakaukalon autoon. On hankittu vaatteet, unipesä, hoitopaikka valmisteltu, kantoliina, rintapumppu ja mitä näitä nyt on.
Muutama päivä jäljellä laskettuun, mutta silti voi mennä vielä parikin viikkoa. Oireita on ollut jo pitkään..
Mitä sinne kuuluu? Mitä antaisit vihjeitä viimeisille päiville? Mitä sinä koit korvaamattomaksi odotuksesi viimeisiin hetkiin tai vauva-arjen alku huumaan?
/ L
P.s tule rohkeasti seuraamaan instaani qluisafi nickillä.
Viimeisinä päivinä kannattaa tehdä just sitä mitä huvittaa, voinnin mukaan ja kun vauva tulee kotiin niin lepää silloin kun vauvakin lepää että jaksaa sit yösyötöt sun muut
Kiitos vinkeistä ! 🙂
Ei kannata ottaa synnytyssalilukemiseksi kirjaa “Punainen viiva” (Ilmari Kianto). t. nimim. kokemuksen syvä rintaääni.