Kuinka tärkeää läheisyys on parisuhteessa?

Halusin kirjoittaa aiheesta sen takia, että se koskettaa mua itseäni aika paljon tällä hetkellä, koska oon tavallaan kaukosuhteessa.

Oon sellainen ihminen joka kaipaa tosi paljon läheisyyttä suhteessa. Kaipaan sitä, että toinen on siinä vieressä, paijaa ja kertoo kuinka tärkeä oot hänelle ja ennenkaikkea, että tunnet sen yhteyden teidän välillä, ilman mitään sanojakin. Kosketusta ja olemista vaan toisen lähellä.

Oon oppinut aiemmista suhteista sen, että niillä sanoilla ei ole mitään väliä, jos teot ei kohtaa niiden kanssa.

Oon oikeasti tosi onnekas, koska oon vihdoin löytänyt elämääni sellaisen ihmisen, jonka kanssa kaikki asiat vaan sujuu ja toimii. Ja ei, en tarkoita että aina kaikki olisi täydellistä ja koskaan ei olisi mitään ongelmia. Meillä vaan ne perusasiat on niin hyvällä mallilla, että välillä tekee mieli nipistää itseään, että onko tää kaikki oikeesti totta edes. Ei mulla oo koskaan ennen ollut tälläistä tunnetta. Ei koskaan. Ja tiettekö mitä, tää on ihan älyttömän mukava tunne. Tuntuu, että on oikeesti ensikertaa aidosti rakastunut. Ei tarvitse esittää mitään toisen edessä, on vaan oma itsensä ja se toinen rakastaa sua just sellaisena kun oot. Tuntuu, että on vieläkin perhosia vatsassa, jos on useampi päivä kun ei näe toista. Hullua.

Kun tutustittiin viime keväänä, niin mietin heti, että ei tästä voisi tulla mitään, koska toinen asuu eri kaupungissa ja kummallakin on työt, lapset ja kaikki. Kumpikaan ei voisi muuttaa toisen kaupunkiin. Osa musta sanoi alkuun kokoajan, että älä ihastu, ja toinen osa sanoi, että katso nyt tää juttu loppuun, koska meidän ensitapaamisesta lähtien ajattelin, että vitsi tossa on makee tyyppi ja voiko tuollaista miestä oikeasti olla olemassa? Onneksi uskalsin katsoa tän kortin. Ne oli vaan niitä omia pelkoja ja ennakkoluuloja.

Tässä meidän suhteessa on kaikki ollut alusta asti täysin erilaista, kun mun aiemmissa suhteissa koskaan. Ollaan edetty hitaasti, tai siis meille sopivalla vauhdilla, mutta hitaasti siihen nähden miten aiemmin mun elämässä on suhteet mennyt. Enkä siis halua millään tavalla verrata mun nykyistä suhdetta aiempiin, mutta se mitä on aiemmin kokenut ja mitä kokee nyt, niin on vaan ihan älytöntä, niin erilaista. Kyllä, mä oon oikeesti täysin rakastunut!

 

Läheisyyden vaikutus parisuhteessa:

Kaikki ihmiset kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Mä oon se joka tarvii ja haluaa sitä paljon. Mutta uskon siihen, että kun on oikean ihmisen kanssa, niin se kaikki läheisyys tulee vähän kuin automaattisesti. Sitä ei tarvii pakottaa mitenkään. Tottakai jos suhteessa on täysin eri halut läheisyyden suhteen, niin silloin täytyy tehdä kompromisseja. Mä välillä mietin itse, että oonkohan ´”liian kiinni” toisessa, mutta oon ainakin aina saanut vastauksen että en ole. Ja mikä sen sitten edes määrittäisi, että onko liian kiinni toisessa?

Kosketus vapauttaa oksitosiinia, joka taas vähentää stressiä, eli siitäkin syystä on hyvä muistaa se parisuhteessa. Läheisyys luo myös sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta entisestään. Monet unohtaa alkuhuuman jälkeen hoitaa suhdetta, vaikka se pitäisi olla ihan toisin. Olen hieman syyllistynyt tähän välillä itsekin.

Mun mielestä hyvä parisuhde vaatii jokapäiväistä panostusta, eikä ne tarvii olla isoja asioita. Pienikin huomioiminen voi tuoda toiselle oikeesti tosi hyvän mielen. Ja kyllähän meistä jokainen haluaa olla toiselle hyvä? Pienet teot arjessa luo sen turvallisen pohjan kaikelle. Kun suhde voi hyvin, niin kaikki muukin elämässä on paremmin. Tärkeintähän on olla onnellinen. Meillä kaikilla on kuitenkin vain yksi elämä elettävänä. Sitä ei kannata haaskata. Joidenkin tutkimustenkin mukaan, jos suhteessa on vain vähän läheisyyttä, on silloin parisuhteessa enemmän ongelmia. Usein ongelmat myös alkavat siitä. Muistakaa halata, pussata ja kertoa toiselle kuinka tärkeä hän on. Kiireen keskellä monesti se läheisyys vähenee ja meinaa unohtua, mutta ne on myös usein ”tekosyitä”, että aikaa ei mukamas ole. Itse tajusin tuossa joku aika sitten, kun meidän yhteinen aika väheni tosiaan aika paljon sen, että jos olen esim. viikonloppuna töissä ja tulen alkuillasta kotiin, niin meillä menee usein se ilta vaan katsellessa telkkaria. Ollaan toki silloin aina lähekkäin, mutta eihän se ole sama asia, kun jos keskittyisit vaan siihen toiseen, ilman sitä tv:tä.. Eli, joskus oikeasti kannattaa vaan sammuttaa myös se tv, ja antaa se huomio täysin toiselle. <3

 

 

 

Avoimuus ja luottamus:

Uskon, että mitä avoimempi on suhteessa, niin sitä paremmalta ne kaikki asiat toisen kanssa tuntuu. Mä oon ollut ennen tosi sulkeutunut, en oo siis puhunut suhteissa oikein mitään, enkä oikein koskaan uskaltanut sanoa mitä oikeasti ajattelin, sitten asiat aina kasaantuu ja purkaantuu jollain tavalla. En oo vaan osannut tai uskaltanut. Yleensä silloin mennään vaan syvemmälle metsään. Silloin kun luottaa toiseen täysin, niin silloin uskaltaa olla myös avoimempi. Eikä se avoimuus silti tarkoita sitä, että aivan kaikesta pitäisi kertoa toiselle. Esim. meidän suhteessa Olli on se joka puhuu todella paljon, ja mä taas oon vaan enemmän sellainen mietiskelijä tyyppi, joka ei osaa niin hyvin pukea niitä tunteita sanoiksi. Mulle on myös aina ollut kirjoittaminen huomattavasti helpompaa kun puhuminen. Oon tosi paljon kehittynyt puhumisessa meidän suhteen, mutta silti edelleen, kyllä se kirjoittaminen on mulle luontevampaa joissakin asioissa.

Luottamus rakentuu samalla kun tutustuu toiseen ihmiseen, eli siinä kestää oma aikansa. Luottamuksen voi kuitenkin menettää aivan hetkessä.

Luottamus toiseen syntyy myös kokemuksista yhdessä, arjen pienistä jutuista.

 

 

 

 

 

 

 

 

<3: L