Aurinkoista kesän alkua kaikille!

Siitä on kirjaimellisesti IKUISUUS, kun viimeksi olen kirjoittanut tänne mitään, yli vuosi!! HUPS! Viime vuosi on pitänyt sisällään kaikenlaisia muutoksia, sekä isoja että pieniä, mutta suurin ja ihanin elämänmuutos on ollut oman Leo-pojan syntymä elokuussa 2017 <3 Viime postauksessani helmikuussa 2017 olin juuri saanut tietää olevani raskaana, jonka jälkeen keskityin pelkästään itestäni huolehtimiseen ja muutenkin raskaushormonit pistivät välillä päätä niin pyörälle, että blogin-kirjoittaminen ei suoraan sanottuna ollut ”tehtävä-listani” kärjessä. Raskausaika oli ihanaa ja olin onnekas, koska vältyin pahoinvoinneilta ja muilta suuremmilta raskausoireilta. Murehdin kyllä loppuun asti kaikesta mahdollisesta ja toivoin tervettä lasta niin kuin jokainen meistä. Jotenkin hassua puhua tästä kaikesta nytten, kun tuntuu, että siitä on todellakin se IKUISUUS! Leo täyttääkin jo pian 1-vuotta. Nyt ajattelinkin ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa taas keskittymään blogiin ja muihin itselle tärkeisiin asioihin enemmän.

Leon syntymän jälkeen ensimmäiset 4-5  kuukautta pitivät sisällään suurimmaksi osaksi unettomia öitä, kakkavaippojen vaihtoa ja hengailua kotona vanha ruma t-paita päällä (vaatteita toki on koristanut vauvan ruoka ja oksennus tahrat). Nyt viimeiset 4 kuukautta olenkin hiljalleen palutunut ”elävien kirjoihin” monta kuukautta kestäneestä vauvasumusta. Toki koko 9 kuukautta on ollut kaikenkaikkiaan ihanaa uudenlaista ja opettavaista aikaa, vaikka väsy on ollut aivan TÖRKEÄN KOVA!!! Vieläkin kärsin ajoittain lievistä uniongelmista, mutta parempaan päin menossa. Poikakin nukkuu jo omassa huoneessaan.

Pystyisin kirjoittamaan ummet ja lammet raskausajasta ja millaista elämä omalta osaltani on ollut vastasyntyneen vauvan äitinä, mutta päätin nyt kuitenkin keskittyä tähän aikaan ja nykyiseen hetkeen 9 kk-vanhan pojan äitinä. Saa nähdä, ehdinkö edes kirjoittamaan tämän postauksen loppuun ennen, kun Leo herää päiväunilta 😀

Nyt on kuitenkin se hetki omassa elämässä pian loppuvan vauva-vuoden jälkeen, kun haluan pystyä antamaan hieman enemmän aikaa itselleni ja omille harrastuksille. Olen todella kiitollinen, että mieheni on pystynyt auttamaan vauvan hoidossa niin, että olen esimerkiksi pystynyt käymään treenaamassa tai lenkillä kerran pari viikossa. Itsellä raskauskilot jäi suurimmaksi osaksi synnärille, mutta toki ajan puute, pitkä talvi ja oma saamattomuus ovat olleet osa syyllinen siihen, että se ennen raskautta hiljalleen saavuttamani treenattu kroppa on tällä hetkellä vain kaukainen muisto. Nyt olenkin taas uudelleen motivoitunut asettamaan itselleni tavoitteita kohti parempaa fyysistä olotilaa.

Ystäväni ovat menossa naimisiin Mallorcalla ensi lokakuussa ja minulla on suuri kunnia saada olla ystäväni morsiusneitona. Ystäväni lähetti morsiusneidon mekkoni postissa muutama viikko sitten ja hups, huomasinkin, että ennen hyvinkin mukavasti päälleni sopinut S-koko vaikuttikin hieman tiukalta ja epämukavalta. Päätinkin, että en vie mekkoa ompelijalle muokattavaksi, vaan haluan itse saada kroppani siihen kuntoon, että mekko tuntuu sopivalta, eikä vatsaa tarvitse vetää sisään koko hääjuhlan ajan. Nyt onkin sitten luvassa 4 kuukautta säännöllistä treeniä ja kevyttä proteiinipitoista ruokavaliota. Olen varma, että haastetta rittää, varsinkin nyt, kun on kesä parhaimmillaan, grillikausikin jo avattu ja ei se kuoharikaan pahalta maistu kauniina kesäviikonloppuna. Toki suurin osa ajastani menee Leon kanssa, joten saapi nähdä miten käy 😉

It´s nice to be back!