Elämässä on ollut meneillään kaikenlaista.

Tein hurjan ja varmasti monen mielestä hullun ratkaisun, ja irtisanouduin työstäni. ”Miten noin nyt voi tehdä, Suomessa on niin heikko työtilanne, on itsekästä lähteä turvallisesta ja vakituisesta työstä kun sellainen kerran olisi tarjolla, tässä maailmassa on niin paljon työttömyyttä, plaa plaa plaa.” Samalla pitäisi edetä urallaan, nauttia elämästään, luoda kontakteja, perustaa perhettä, nähdä maailmaa, harrastaa, opiskella… WTF ihmiset, mistä kaikkeen oikein repii aikaa?!

Olen paahtanut 17-vuotiaasta saakka tukka putkella töitä, töitä, töitä ja suorittanut ammattikorkeakouluopinnot samalla. Olen aina ollut äärimmäisen urakeskeinen ja tavoitteellinen, ja monet ovatkin luonnehtineet minua kunnon businessnaiseksi. Nyt kuitenkin tuli mitta täyteen.

Ihminen ei vain jaksa määräänsä enempää. Työskentelin konservatiivisessa firmassa, jonka työnkuva oli hyvin sitova. Minulla on korkea työmoraali, mutta halusin työni lisäksi tehdä elämässäni myös kaikkea muutakin. En kestäisi ajatusta, että vanhana ainoa asia, jota muistelen nuoruudestani olisi se, kuinka paahdoin vain töitä hullun lailla, enkä tehnyt elämälläni juuri mitään muuta. Haluan yhdistää elämässäni useita erilaisia osaamisalueitani yhteen ja nauttia asioista, joita teen. Päivässä on kuitenkin vain 24 tuntia, joka ei enää tuntunut riittävän. Vaikka olen vasta 24-vuotias, burn outia alkoi pukkaamaan päälle, olin jatkuvasti väsynyt, kiukkuinen ja itkuinen.

Edellisen työnantajani kanssa tekemässäni työsopimuksessani oli pykälä, että kaiken muun työn tekeminen on kiellettyä. Miss Helsinkinä minulle taas avautui uusia mahdollisuuksia luoda kontakteja ja laajentaa työnkuvaani. Olin suoraan sanottuna hukassa. Kuinka pystyisin hyötymään jäljellä olevastani missivuodestani ja tekemään parhaani Miss Helsinkinä, kun en halunnut myöskään rikkoa työsopimustani?

Mietiskelin kuukausia eri vaihtoehtoja, puntaroin plussia ja miinuksia, ja kuuntelin itseäni. Mietin paljon sitä, mistä elämässäni saan kaikkein eniten niitä positiivisia fiiliksiä ja onnen tunteita. Lopulta tein rohkean päätöksen ja perustin oman toiminimen. Tämä mahdollisti sen, että pystyn toiminimeni alle yhdistämään kaikki elämäni osaamisalueet, ja laskuttamaan ammattitaidostani. Olen oman elämäni herra, saan pitää vapaapäiviä jos siltä tuntuu, ottamaan vastaan juuri sellaisia työtarjouksia, joista itse pidän, ja keskittymään itseeni ja oman tulevaisuuteni sekä urani rakentamiseen. Saan esiintyä, tanssia, tehdä pr- ja juontokeikkoja, mallintöitä, olla ihmisten kanssa tekeimisissä ja jokainen päiväni on erilainen.

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on ollut aikaa kuunnella omaa jaksamistani, antaa itselleni myös lepopäiviä, pysähtyä kunnolla miettimään, mitä oikeasti haluan elämältä, samalla kuitenkin luoden uusia kontakteja ja työskennellen ahkerasti. Askokin sanoi, että olen paljon hyväntuulisempi kuin olen ollut moneen kuukauteen.

Me elämme vain kerran, joten on tärkeää muistaa kuunnella omaa hyvinvointiaan ja jaksamistaan. Elän itseäni varten, en ketään muuta, joten ei ole mitään järkeä olla tekemättä muutosta elämäänsä vain peläten sitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Nyt se sitten on virallista. Kauppalehden ”uudet yritykset”-osiossa oli maininta:

Tmi Hannaleena Laaksamo, Helsinki, 2781222-8. Myynti, markkinointi ja sisällöntuotanto. Esittävät taiteet. Kuvaukset, muotinäytökset, promootio- ja edustustehtävät. Jatkossa minua saa siis buukata keikoille, yhteydenotot hannaleena.laaksamo@gmail.com! <3

Muutimme Askon kanssa reilu viikko sitten ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, ja kaikki on tähän asti sujunut todella hyvin. Olen kaikin puolin onnellinen.

Rakkautta,

Hade