Kysynpä vaan, miten huono tuuri ihmisellä voi olla asuntojen suhteen? Olen nyt asunut Helsingissä 3,5 vuotta, ja olen tässä ajassa ehtinyt asua jo kolmessa eri asunnossa. Ensimmäisessä Helsingin asunnossani ehdin asua puoli vuotta, ennen kuin asunnossani alkoi putkiremontti, josta minulle ei ollut kerrottu. Seuraavaan asuntooni muuttaessani selvitin tarkkaan, ettei uudessa asunnossa ollut suunnitteilla remontteja ja saisin asua asunnossa pitkään. Kaiken piti olla ok, mutta puolitoista vuotta asunnossa asuttuani vuokraisäntäni päätti myydä asunnon eteenpäin, ja uusi omistaja halusi remontoida asunnon perusteellisesti. Ei sitten muuta, kuin uutta asuntoa etsimään.

Löysin nykyisen kotini kuin luojan lykkynä, heti asuntoon astuessani kotoisa fiilis hyökyi minua vastaan ja pääsin muuttamaan täydelliselle sijainnille Kamppiin. Olenkin saanut asua rauhassa ja onnellisena kodissani nyt puolitoista vuotta, kunnes huono asuntokarmani iski jälleen. NIMITTÄIN (nyt on kriisin paikka!):

Vuokraisäntäni soitti minulle yllättäen ja ilmoitti, että hän on myynyt asuntoni eteenpäin, ja uusi omistaja haluaa muuttaa asuntooni KAHDEN KUUKAUDEN sisällä!! Ensinnäkin, minulla ei ollut hajuakaan, että vuokraisäntäni edes on myymässä asuntoani. Toisekseen, viihtyisän, kohtuuhintaisen ja sijainniltaan sopivan asunnon löytäminen HELSINGISSÄ kahdessa kuukaudessa on melko toivoton ajatus. Kolmanneksi, jos jotain vihaan, niin muuttamista, etenkin kiireessä. Pakkaaminen on ka-ma-laa!

Eikä siinä mitään, kyllä muutot aina saa hoidettua ja kyllä hätätilanteen iskiessä aina joku asunto löytyy. Tämä ajoitus on vaan MAAILMAN HUONOIN. Lisää huonoja uutisia oli nimittäin tulossa. Kun näet opinto-ohjaajasi nimen vilkkuvan puhelimesi näytöllä puhelun merkiksi, tunnet mahassasi muljahtavan ja pienen paniikin hiipivän kroppaasi. ”Pommipuhelu tulossa, tämä ei tiedä hyvää!”

Olen siis edelleenkin opiskelija, kokopäiväisestä työnkuvastani huolimatta. Olen opiskelijana hieman sellainen paahtajaluonne ja sain kurssini ja harjoitteluni pakettiin Haaga-Heliassa myyntityön koulutusohjelmassa yli vuoden suunniteltua nopeammin. Aloitin työt Samsungilla, ja kävin loput opinnoistani itsenäisesti ja onnistuneesti. Opinnäytetyö kuitenkin jäi roikkumaan. Olen edelleen opintojeni kanssa aikataulussa ja olin suunnitellut kirjoittavani opparini loppuun kesälomani aikana ja valmistuvani syksyllä. MUTTA eihän se ihan niin onnistunutkaan, suunnitelmat menivät uusiksi opinto-ohjaajan ylläripuhelun saattelemana.

”Hei Hannaleena, mites sinun opinnäytetyösi etenee?”

”Hyvin etenee, kiitos vain. Faktaosuus alkaa olla kirjoitettu ja vielä pitäisi teettää tutkimus aiheesta.”

”Hienoa kuulla. Nyt olisi kuitenkin sellainen tilanne, että sinun pitäisi palauttaa oppari kahden viikon kuluttua, tai et valmistu.”

ANTEEKSI MITÄ?? KAHDEN VIIKON?!?

Onhan tässä elämässä reilusti tätä luppoaikaa kokoaikaisen työn, ulkopaikkakunnille suuntautuvien viikonlopputyöreissujen, asunnon metsästyksen, tanssitreenien ja kuntosalitreenaamisen ohella. Sydämentykytyksiä. Ei kait siinä muuta, kuin kone auki ja kirjoitushommin, onneksi on kymmensormitekniikka. Aikataulutus on päivän sana, kalenteri tursuaa ohjelmasta ja unenpuute paistaa jo naamasta. Vapun kahden päivän ilakointi saattaa tietysti myös vaikuttaa näihin pienoisiin univelkoihin, mutta kyllä kaiken tämän stressin keskellä elämästä pitää myös nauttia ja osata pitää hauskaa (kiitos Tanja oli huikea vappu!<3).

Kun minua alkaa ahdistaa liika stressi ja kiire, minulle iskee pakonomainen tarve päästä karkuun kotikonnuilleni Kuopioon. Karkuun lähteminenhän on aina se paras ratkaisu, poissa silmissä poissa mielestä vai miten se meni? Tällä hetkellä istun täpötäydessä junassa kiukkua puhkuen matkalla kohti savonmaata. Savoterapia yleensä tehoaa, kun saa hetken hengähtää leppoisassa, aurinkoisessa Kuopiossa, istua Kuopion torilla Hanna Partasen lihapiirakka kourassa ja saada hieman etäisyyttä arkeen ja kiireeseen. Aion nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tämän pari päivää opinnäytetyötäni, jospa tämä tyttö vielä saisi ne paperit ulos aikataulussa!

Nyt täysi tsemppi päälle, yleensä vaikeiden aikojen jälkeen seuraa paremmat ajat! Pitäkäähän minulle peukkuja asunnon hakuun ja opparin kirjoitukseen, kahvia vaan nassuun litroittain ja positiivisia ajatuksia kehiin!

P.S. Mahdollisista vuokrakämpistä saa vinkata minulle!

Pusuja,

vähemmän energinen ja normaalia epäinnostununeempi Hade.