Juuret. Niitä harva näkee tai tulee ajatelleeksi, mutta ne ovat kuitenkin aina osa ulospäin näkyvän kasvin elämää.

Olen viime aikoina ajatellut paljon omia juuriani ja sitä, kuka minä oikeasti olen. Moni näkee minusta vain ulkokuoren, kauniin kukan, mutta ei tiedä juuristani ja taustoistani mitään.

Tulen köyhistä oloista, olen kasvanut metsien keskellä ja oppinut kantapään kautta sen, että oman toimeentulonsa eteen on tehtävä töitä eikä hyviä asioita tapahdu itsestään. Yksi tärkeimmistä äitini opettamista elämänarvoista on se, että maallista mammonaa ja materiaa tärkeämpää on lähimmäisen rakkaus. Raha toki helpottaa elämää kummasti, mutta ei loppupeleissä tee onnelliseksi. Sosiaaliset suhteet ovat kultaakin arvokkaampia.

Kävin lukioni kunnon hippilukiossa, Kuopion Musiikkilukion tanssilinjalla. Lukioaikoinani ulkonäkö oli toissijaista, matikantunneilla istuttiin treenipuku päällä, tukka sotkussa ja ilman meikkiä. Taide oli se ykkösjuttu ja se yhdisti meitä. Jos et vielä lukioon tullessasi ollut hippihenkinen, lukio todellakin teki sinusta sellaisen. Rastat ja haaremihousut olivat must. Musiikkilukio oli pieni koulu, ja sen yhteisöllisyyttä on vaikeaa löytää muualta.

Syy, miksi nyt muistelen menneitä on se, että olin viime viikonlopun Ruisrockissa ja hengailin siellä lukioaikojen kaveriporukkani kanssa, joita nykyään tapaan harmillisen harvoin. Kuuntelin heidän kanssaan bändejä, joita kuuntelimme lukioaikoina ja aloin miettimään, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Kaikki tuntuu olevan nykyään kovin pinnallista ja ulkonäkökeskeistä. Kumpi on oikeasti tärkeämpää, monen tunnin laittautumissessiot peilin edessä vai se, että luot muistoja ja pidät oikeasti hauskaa ystäviesi kanssa, vaikka sitten näyttäisitkin hieman räjähtäneeltä huonosti nukutun yön seurauksena? Scandinavian Music Group on kaikkien aikojen suosikkibändini, ja sitä kuunnellessani alan aina kaipaamaan maaseudulle ja luonnon rauhaan.

”Ajattelit sitä ensimmäistä kertaa vuosiin
taivaan väriä
maan hidastunutta liikettä
ei katumusta
ei musiikkia
ei parhaita vaatteita
ei paniikkia” -Scandinavian Music Group 

En sano, etteikö ulkonäkö olisi tärkeää. Nautin itsekin laittautumisesta ja siitä, kun minulla on itsevarma ja kaunis olo. Kiinnitän huomiota ulkonäkööni, mutta se ei ole elämäni ykkösjuttu. Minullakin on tekoripset, rakennekynnet, värjätty tukka ja toisinaan feikkirusketus. SILTI, luonne on ulkonäköä tärkeämpää, ja kaunis luonne näkyy myös ulospäin. Ulkonäkö on kuitenkin pelkkää pintaa, se mitä tunnet ja arvostat, on se, mikä tekee sinusta spesiaalin.

Lukioaikoina oli helppoa kannattaa tietynlaisia ääripäitä mielipiteissä. Ystäväni Jenni sanoi hyvin, että tyttöporukassamme parasta on aina ollut se, että siinä jokainen saa olla juuri sitä mitä on, eikä ketään arvostella omien aatteiden tai ulkonäön perusteella. Olen kiitollinen, että olen saanut viettää teinivuoteni, jolloin vielä etsii itseään, juuri tällaisessa porukassa, joka on lähinnä kannustanut minua olemaan juuri sitä mitä olen eikä muuttanut minua tietynlaiseksi.

Aiemmin kannatin kärkkäämmin esimerkiksi eläinten arvoja ja luonnonmukaisuutta valinnoissani. Jostain syystä olen viime vuosina haudannut nämä ajatukset enkä ole juurikaan uhrannut mietteitäni luonnonmukaisuudelle. Viime päivinä olen kuitenkin miettinyt jokapäiväisiä valintojani tavallista enemmän, ja päätimme nyt Askon kanssa, että vähennämme reilusti punaisen lihan syöntiä. Mielestäni on järkyttävää, että pelkästään lihakarjan ruokintaan käytettävä vilja ja vesi riittäisi poistamaan nälänhädän koko maapallolta. Arvioiden mukaan myös lihateollisuuden tuotteet aiheuttavat puolet maailman kaikista kasvihuonepäästöistä. Tiedostan sen, ettei yksittäisen ihmisen valinnat loppupeleissä paljoa paina, mutta haluan silti omilla valinnoillani kantaa korteni kekoon maapallon hyvinvoinnin puolesta. Punaisen lihan vähentäminen on yksittäiselle ihmiselle tehokkain keino vähentää omaa ympäristötaakkaansa.

Kalaa, kananmunia ja maitotuotteita aiomme edelleen syödä, sillä ruokavalion täysi muutos olisi kerralla aika radikaali päätös. Vähennämme lihatuotteita pikkuhiljaa, on sekin jo alku. Toivoisin, että meistä jokainen miettisi edes hieman omia päivittäisiä valintojaan, niin ravintonsa kuin muutenkin toimintansa suhteen. Annetaan jokaisen olla sellaisia kuin on eikä arvostella ihmisiä pelkän ulkonäön tai kannattamiensa aatteiden perusteella.

Pusuja,

Hade