Ihanaa lauantaita kaikille!

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, olen viimeaikoina keskittänyt energiani töiden ohella opinnäytetyöni kirjoittamiseen. Mikä siinä on, että aina kun on tulossa jokin tärkeä deadline, tentti tai tehtävän palautus, sitä keksii aina kaikkea mahdollista muuta ”tärkeämpää” tekemistä. Yhtäkkiä iskee pakottava tarve siivota vaatekaappi, kun pitäisi istua aivot sauhuten tietokoneen ääressä ja kirjoittaa. Ihan kuin se vaatekaapin siivous ei voisi muka odottaa. Johtopäätös: Haden EI kannata kirjoittaa opinnäytetyötään kotonaan, sillä siellä on aivan liikaa muita kiinnostavampia aktiviteetteja, eikä oppari valmistuisi koskaan. Päätin siis vaihtaa jälleen kerran maisemaa, ja lähteä kirjoitushommiin maaseudun rauhaan Hankasalmelle äidin helmoihin.

Olen viettänyt koko lapsuuteni maalla, joten en tiedä mitään parempaa paikkaa stressin helpottamiseen, kuin maaseudulla rentoutuminen. Rakastan luontoa, raitista ilmaa, metsissä tarpomista ja eläimiä. Meillä onkin kotona äidin ja isäpuolen luona kunnon eläintarha; hevosia, koira, kissa, pari rottaa, kilpikonna ja pupu. Olen huomannut, että pahan mielen helpottamiseen perin toimiva lääke on vain ottaa koira kainaloon ja halata sitä ihanaa karvaturria. Heti tulee parempi mieli, eläimet kun eivät paljon opinnäytetyön lähestyvästä deadlinesta piittaa, vaan ovat aina iloisia ja välittömiä.

Isäpuoleni on maanviljelijä, joten he asuvat äidin kanssa keskellä peltoja. Rakastan sitä, kun pääsen takaovesta heti laakealle pellolle, aurinko laskee puiden taakse ja linnut laulavat. Hengittää syvään, sulkee silmät, puhdistaa mielen ajatuksista ja antaa liikkeen viedä. Tanssiminen luonnon helmassa, puhdistaa sekä kehoa että mieltä! Paljon toimivampi meditaatioharjoitus kuin jooga. Kuulin myös käen kukkuvan, ja ilmeisesti minulle on luvassa hyvinkin paljon onnenvuosia!

Ja kuinka ollakaan, kirjoittelin ahkerasti Hankasalmella parin päivän ajan opinnäytetyötäni, ja SAIN KUIN SAINKIN sen viimeistä hiontaa vaille valmiiksi! Olin niin ylpeä itsestäni, ja samoin oli äitini, joka luki opparini läpi ja antoi siitä palautetta. Kyllä ne paperit vielä tämän kevään aikana käteen saadaan!

Suomitourini jatkui, sillä seuraava kohteeni oli Jyväskylä. Menin sinne yön yli kestävälle työreissulle, jonka jälkeen käänsin Volvoni nokan kohti Lievestuoretta, jossa siskoni asuu kihlattunsa kanssa. Vaikka ehdin olla siskoni kanssa vain pari päivää, teki se niin hyvää! Siskoni on elämäni rakkain asia, ja hänen kanssaan vietetty aika on kultaakin arvokkaampaa. Nauruhepuleilta ei voida välttyä ja siskolle voin kertoa aivan kaiken ja tiedän, että hän kertoo aidon mielipiteensä mielessäni pyöriviin asioihin. Siskoni on myös äärimmäisen lahjakas musikaalisesti, enkä voisi olla hänestä enää ylpeämpi. Kuuntelin hänen sävellyksiään ja lauluaan, ja se ylpeyden tunne, joka valtaa koko kropan, on ihan älytön! Minun pikkusisko. MINUN. Tätä ei varmaan voi ymmärtää, jos ei itsellä ole sisaruksia, mutta ainakin itse olen niin onnellinen, kun en ole ainoa lapsi ja saan kokea tällaista rakkautta ja ylpeyttä siskoani kohtaan.

Lievestuore on muuten kummallinen paikka, se sijaitsee Hankasalmen ja Jyväskylän välissä enkä oikein voi käsittää, että se edes on kylä, kun siellä ei ole MITÄÄN. Jos Hankasalmi on tuppukylä, niin Lievestuore on ihan seuraavalla levelillä tuppukylämäisyydessä. En itse voisi ikinä muuttaa sinne, mutta me siskon kanssa ollaankin aika erilaisia ja arvostetaan asuinpaikassa vähän eri asioita. Lievestuoreella on kuitenkin välillä hauska käydä, ja on siellä sentään metsä, johon lähdin tarpomaan ja rentoutumaan. Mielestäni Suomessa ehdottomasti parasta on luonto ja metsät, niitä pitäisi ihmisten suojella aktiivisemmin!

Lähdin vielä extempore käymään Kuopiossa ihan muuten vain, kun nyt huudeilla satuin olemaan. Olin reissussa siis kuusi päivää, ja sinä aikana kiersin Hankasalmi/Jyväskylä/Lievestuore/Kuopio. Aika tehokasta, vaikka itse sanonkin! Suomi tutuksi vai miten se meni.

Hehkutan paljon maanläheisyyttä ja maaseudun rauhaa, joten monet varmasti ihmettelevät, miksi sitten asun Helsingissä? Se ei ole niin yksinkertaista, nautin nimittäin myös elämästäni Suomen pääkaupungissa. Olen luonteeltani todella hektinen, ja nautin siitä, kun elämässäni on paljon ohjelmaa ja kokoajan tapahtuu jotain. Helsinki on siis tästä syystä minulle hyvä asuinpaikka, on paljon harrastusmahdollisuuksia ja urakehitys omalla alallani on täällä helpompaa. Suomen työllisyystilanne on tällä hetkelä heikko, etenkin pienillä paikkakunnilla, joten pystyn paremmin hyödyntämään omaa ammatillista osaamistani Helsingissä ja kehittymään urallani. Tylsistyisin helposti elämääni, jos se olisi päivästä toiseen rauhallista ja tasaista arkea, tarvitsen haasteita ja jatkuvasti uusia juttuja ollakseni onnellinen. Uskon kuitenkin, että vanhempana palaan takaisin Kuopioon tai keskisuomeen, lähemmäs perhettäni ja luontoa. Helsinki on kuitenkin tällä hetkellä kotikaupunkini, ja toistaiseksi haluan asua täällä ystävien ja kiireisen elämäntyylini ympäröimänä.

Nyt tämä tyttö kerää salikamppeet kasaan ja lähtee lauantaipuntille, jonka jälkeen meillä on Tanjan kanssa tiedossa jääkiekon MM-kisakatsomo ja myöhemmin illalla ystävämme tuparit! Huippu lauantai siis tiedossa, viettäkäähän kaikki muutkin ihana viikonloppu!

Pusuja,

Hade