Juhannus. Tuo vähemmän rentouttava keskikesän juhla.

Juhannuksesta on vierähtänyt jo lähes viikko, mutta univelat painavat vieläkin päälle tuolta kyseiseltä viikonlopulta. Vietimme tämän riemukkaan juhlapyhän Tahkolla, Kuopion kupeessa Nilsiässä, joka on nuoruudessani ollut juhlapyhien bilepaikka numero yksi. Vuokrasimme mökin 13 henkilön seurueen voimin ja voin kertoa, että oli hauskaa!

Vaikka olen aina ollut todella urheilullinen, peräänkuulutan sellaista ”kultainen keskitie”-ajattelutapaa. Mielestäni on tärkeää, että kehon lisäksi myös mieli voi hyvin ja tästä syystä tahdon nauttia elämästäni enkä esimerkiksi noudattaa tiukkaa ruokavaliota. Osaan syödä ja toimia omaa kroppaani kuunnellen, ja voin parhaiten silloin, kun syön puhtaasti, mutta en kiellä itseltäni liikaa asioita. Varsinkin kesällä on tärkeää viettää aikaa ystävien kanssa, pitää hauskaa, syödä jäätelöä ja istuskella terdellä. Esimerkiksi tämä juhannusreissumme oli yhtä hauskanpitoa, makkaraa, suklaata ja siideriä kului aikalailla, ei tällaiset reissut onnistuisi tiukalla dietillä. Välillä on hyvä muistaa olla itselleen armollinen ja tehdä sellaisia asioita, mistä saa hyviä muistoja ja positiivisia fiiliksiä. Ja tämä reissu oli juuri sellainen! Muistakaa ihmiset nauttia elämästä!<3

Parasta on se, että pääset lähtemään reissuun sun parhaan ystävän, hänen poikaystävänsä SEKÄ oman poikaystäväsi kanssa. Mökillämme oli paljonkin pariskuntia, mutta mikään romanttinen lemmenloma reissu ei todellakaan ollut. Pidimme kunnolla hauskaa, nautimme toistemme seurasta, tahkon yöelämästä ja Tahkon juhannusfestareista. Luojalle kiitos, että minun ja Tanjan poikaystävät tulevat hyvin toimeen keskenään, niin saimme tehdä rauhassa myös kaikkia tyttöjen juttuja.

Jengi varmaan ihmetelee, että missä välissä tälle sinkkutytölle ilmaantui poikaystävä, mutta tutustuimme Askon kanssa juuri ennen Miss Helsinki-kruunun siirtymistä minulle ja olemme tapailleet siitä asti. En etsinyt parisuhdetta, viihdyin ihan hyvin sinkkuna, ja olin oikeastaan jo menettänyt uskoni miesten suhteen. Minulle on sattunut kohdalle niin paljon kurjia miesjuttuja, sydän on särkynyt usein, minua on petetty, jätetty, huijattu ja valehdeltu. Uskon ihmisistä ensisijaisesti hyvää ja olen luonteeltani melko kiltti, ja tästä syystä olen joutunut usein pettymään. Näitä luonteenpiirteitäni on ollut helppo käyttää hyväksi. Huonojen kokemusten myötä olen muuttunut ns. jääkuningattareksi, en ole pitkään aikaan kiinnostunut kunnolla kenestäkään, mikään ei ole oikein tuntunut miltään ja olin jo alkanut miettiä, että ihastunkohan enää koskaan totisesti. Olin rakentanut itselleni tietynlaisen suojamuurin ja viihdyin hyvin itsekseni, keskittyen omiin juttuihini ja ystäviini. Olen myös itse ollut syyllinen miesjuttujeni kariutumiseen, johtuen juuri tästä suojamuurista ja siitä, että en ole kiireisen elämäni vuoksi jaksanut panostaa sellaisiin ”ihan ok”-juttuihin. Olen ollut itsekin vähän mulkku, enkä ole siitä ylpeä.

Mutta sitten löysin Askon, ihan sattumalta ja kaikki klikkasi ihan ensi kohtaamisesta alkaen. Heti kun näin hänet, mietin vaan että ”tuon miehen mä haluan ja aion ottaa, piste.” En ole koskaan uskonut rakkauteen ensi silmäyksellä, mutta kai se nyt on alettava uskoa. Kaverit ovat aina minulle toitottaneet, että hyvä kumppani löytyy silloin, kun sitä vähiten odottaa, ja nyt voin itsekin liittyä samaan kuoroon.

Olipahan reissu, ääni jäi Tahkolle liiallisen nauramisen, innostuneena huutamisen ja Kaija Koon tahtiin festareilla laulamisen seurauksena, sitä olen nyt sitten tämän viikon yrittänyt metsästää takaisin. Huomenna lähdemme Askon kanssa takaisin Savoon, Kuopion Viinijuhlille! En malta odottaa, nähdään Kuopion kaverit siellä! <3

Pusuja,

Hade