En aio koskaan kasvaa isoksi.

Äitini on kasvattanut minut ja siskoni todella hippihenkisellä tyylillä, vietimme lapsuutemme ja nuoruusvuotemme maaseudulla ja saimme rauhassa kiipeillä puissa, juosta pelloilla, metsästää sammakoita leikkikavereiksi ja rakentaa metsään majoja hakkuupuista. Äitimme ei todellakaan ole mikään perinteinen äitihahmo, hän on aina ollut meille enemmänkin kaveri kuin äiti. Meillä on ollut aina äidin kanssa läheiset välit, olemme aina kertoneet murheistamme ja elämämme tapahtumista ensimmäiseksi äidillemme. Emme todellakaan kasvaneet rikkauksien keskellä, olemme eläneet lähinnä kädestä suuhun, saaden vain kaikkein eniten tarvitsemamme asiat, meitä ei todellakaan ole hemmoteltu materialla. Mutta sitäkin enemmän meitä on rakastettu ja kasvatettu hyväsydämisiksi ihmisiksi, meistä tuli itsenäisesti toimeentulevia, itsevarmoja, mutta nöyriä tyttöjä, jotka ovat oppineet, että pärjätäkseen elämässä on tehtävä kovasti töitä. Äitimme oli aina meidän tuki ja leikkikaveri, hän on ikuinen teini-ikäinen, ja hänen esimerkkiään noudattaen muistutan itsekin päivä päivältä enemmän Peter Pania.

Itselleen pitää osata nauraa. Positiivinen asennoituminen asioihin tekee sekä omasta, että kaikkien läheistesi elämästä paljon miellyttävämpää! En oikein kestä turhan tärkeileviä, tiukkapipoisia, kuivia ihmistyyppejä. Vaikka onkin vastuullinen ja iältään täysi-ikäinen, ei se silti tarkoita, että pitäisi olla tylsä. Myönnän olevani lapsellinen ja leikkimielinen, nauran helposti, riehun ja tykkään hassutella. Mutta mielestäni nämä piirteet minussa tekevät elämästäni vaan paljon hauskemman ja monipuolisemman! Uskoisin, että äitini on suurin syy siihen, että minusta on kasvanut tällainen. Nauravainen, suorapuheinen, heittäytyvä, kovaääninen, tunteellinen, melko rauhaton ja monien mielestä kummallinen tyyppi. Hyvin samantyyppinen kuin äitini. Kiitos, kun kasvatit minusta tällaisen.

Vietin viime viikon Kuopiossa, jossa pääsin kokemaan paljon leikkimieliseen luonteeseeni soveltuvia aktiviteetteja. Parhaiden ystävieni poika, minun suosikkilapsi, 9v Oliver, oli talvilomalla ja tästä syystä sain täysin rinnoin hauskuttaa häntä ja tehdä kaikkia lapsille (ja myös minulle) hyvin soveltuvia juttuja.

Ensimmäisenä kävimme kiipeilemässä Kuopion kiipeilykeskus Voemassa. Olen aikaisemminkin kokeillut seinäkiipeilyä, mutta nyt pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan boulderointia. Se oli hurjan hauskaa ja RANKKAA! Huhhuh, vaikea ymmärtää, miten ihmiset pääsevät hämähäkin tavoin kiipeämään vaikeimpia ratoja onnistuneesti loppuun saakka. Minun kannattaisi varmaan useamminkin käydä kiipeilemässä, sillä se olisi superhyvää treeniä myös crossfitiä varten, molemmissa lajeissa kun tarvitaan paljon voimaa käsiin. Leuanveto varmasti helpottuisi säännöllisen kiipeilytreenin seurauksena.

Kävimme myös katsomassa elokuvateatterissa lastenleffan nimeltä Vaiana. Se oli todella hyvä, itse ainakin tykkäsin paljon! Loman kohokohta kuitenkin taisi olla, kun menimme…

LEIKKIMÄÄN HOPLOPIIN!!

Oli Hade-täti innoissaan, kun pääsi ihan luvan kanssa leikkimään ja riehumaan. Me bestikseni Villen kanssa olimme HopLopista varmaan jopa enemmän innoissamme, kuin Oliver. Kiipeilimme ympäri telineitä, laskimme kaikki löytämämme liukumäet korviasärkevän kiljunnan saattelemana alas (kuinka moni on aikuisena kokeillut laskea likumäkeä? Tulee muuten sellainen vauhti, että huhhuh! Taitaa johtua tästä painosta, ei liukumäen laskeminen lapsena ollut niin hurjaa…), pompimme trampoliinilla, keinuimme, pyörimme karuselleissä ja ammuimme pallopyssyillä. Minulla oli niin hauskaa ja olin useaan otteeseen kuolla nauruun! Nauru, tuo luonnonvoimista ihmeellisin. Pelastaa päivän kuin päivän, tarttuu helposti ja toimii myös hyvänä vatsalihastreeninä. Haluan lainata Oliveria useamminkin, jotta pääsen taas leikkimään HopLopiin!

Eräs tuttavani sanoi minulle vastikään, että ”Sä se Hade olet tuollainen pieni apina.” Niinpä. Uskoisin, että pidän crossfitistäkin juuri vahvojen apinavaikutteideni vuoksi niin paljon. Lajissa kun pääsee temppuilemaan sydämen kyllyydestä, tänäänkin meillä oli treeneissä käsilläseisontaa, päälläseisontaa, karhukävelyä, rapukävelyä, temppuilua tangossa ja wall ballin heittelyä kaverilta toiselle. Niin hauskaa ja minun hektiselle luonteelleni sopivaa!

Suoritin muuten viikonloppuna kolmannen Crossfit Open 2017 lajin, 17.3. (ihan vain treeninä). Olin ylpeä itsestäni, sillä treeni piti sisällään 153 hyppyleukaa ja 63 tempausta, ja sain treenin tehtyä kokonaan ajassa 21.10min (aikaa yhteensä oli 24min). Tempaus liikkeenä on minulle todella haastava, sillä minulla on kireät niskat ja erittäin huono niskan alueen liikkuvuus. Tästä syystä minulla on haasteita saada pidettyä tanko tarpeeksi kaukana pääni takana suorilla käsillä tempausta tehdessäni. Skaalasin koko treenin siis paljon tavoitepainoja pienempiin painoihin, sillä halusin tehdä tekniikka edellä enkä väkisin alkaa nostamaan painomäärää suuremmaksi, kuin vielä liikkuvuuteni antaisi myöten. Pikkuhiljaa paremmaksi, ja oli tämä 63 tempausta toistomääränä jo minulle suuri edistysaskel!

Sain eilen kuulla ihania uutisia, sillä sain uuden työprojektin toiminimelleni! Aloitan puurtamaan sen parissa näillä näkymin ensi viikolla. Tämä viikko vierähtää myös työn täyteisesti ja viikonloppuna työskentelen Go Expo-messuilla. Go Expot ovat Messukeskuksen messuista varmaan omat suosikkini, sillä urheilu tietenkin on niin lähellä sydäntäni. Tulkaahan morjestamaan, jos olette tulossa messuille ja bongaatte tämän tytön työn touhusta!

Treenintäyteistä viikkoa,

Hade